Hetkiä tammikuulta

Tammikuu alkaisi olla pulkassa tai kelkassa tai silleen! Ajattelin jakaa muutaman higlightin kuluneelta kuukaudelta!

Löydettiin uusia ulkoilureittejä tästä meidän läheltä ja sieltä uusien reittien varrelta oikein kiva puro. Tykkään puroista. Ihan tosi paljon. Voisin tollottaa puroja ikuisuuden. Ja se ääni, se on jotenkin niin maagisen ihana. Ootteko te huomannu samaa, että kun on jossain uudella metsäalueella, innoissaan siellä vaeltaa ja hupsista pian huomaatte että olette melkein jonkun takapihalla? Mulle käy sitä aika usein, en onneks vielä oo koskaan ollut oikeasti kenenkään takapihalla, mutta hyvin lähellä kuitenkin. Se on tämä Suomi tämmöinen harvaan asuttu maa, jep.

Ringo kulki yhdellä pitkällä tutkimusretkellä tovin takin sisällä, kun se vaan kylmissään tollotti mua siihen malliin, että nyt on kyllä tämä mamma tainnut unohtaa hänen villapuserot ja toppatakit kotiin. Ei ollut edes kovin kylmä, mutta ilmeisesti kuitenkin liian kylmä Ringon mielestä. Siellä se takin sisällä lämmitteli täysin tyytyväisenä. Kunnon kenguru ja kengurunpoikanen. Oli paljon harmaita päiviä ja oli myös aurinkoisia päiviä. Aika surkea kuukausi, noin niinkuin jos miettii lumen määrällisesti, missä kunnon talvet on?

Ei selvitty ihan ilman jännittäviä tilanteita tästä kuukaudesta, nimittäin onnistuin tippumaan johonkin suonsilmään, tai mikä lie inhottava luonnon oma jekku se sitten olikaan. Tallusteltiin suoalueella, missä on tallusteltu monet kerrat, se on mielestäni sellainen kuivahko suoalue. Oli pakkaspäivä ja rohkeasti mennä lampsin sellaisen ojan päällä, kunnes tipahdin. Tipahdin vatsaan asti johonkin suovesiliejuun. Jalat löi ihan tyhjää ja siinä kyllä tuli ensimmäisenä fiiliksenä sellainen, että tältäköhän tuntuu jos hukkuisi juoksuhiekkaan. No siinä hetken räpiköityä, sain kuitenkin etukäpälillä nostettua itseni liejusta ylös. Minulla oli kolme kilometriä kotiin ja housuni/saappaani olivat melkoisen märät ja likaiset. No hieman pyyhin lumella housuja puhtaaksi ja lähdin melko ripeällä tahdilla hiippailemaan kotiin päin. Housut jäätyivät matkalla, joten sellainen märkä tunne hävisi nopeasti. Selvisin ilman traumoja ja uskaltauduin alueelle vielä uudestaankin.

Otin triljoona kuvaa nukkuvista koirista, koska ne on niiin söpöjä! Ja aloitin myös päivittelemään instagramiin my storya. Jos ette oo vielä kurkanneet meidän instagramiin, niin käykäähän: @iineskoira 
 
Loppu kuussa käytiin tekemässä Iineksen kanssa Kiva Koirakansalainen testi, tästä olen kirjoittamassa oman postauksen, pysykää kuulolla. Ja itse sain olla kuuntelijana ja apuhenkilönä Tuire Kaimion Tasapainoinen pentu luennolla. Aloitin myös DOLO verkkokurssin, josta myös kerron myöhemmin lisää. Uusia temppujakin opeteltiin, Iines opetteli keräämään leluja koriin ja pitelemään esineitä suussaan, Ringo opetteli noutoa. Tehtiin myös meidän rentoa kotitottista ja treenailtiin toki myös päivittäin luoksetuloa. Kaiken kaikkiaan vuosi alkoi ihan kivasti, kevättä ja valoa kohti mennään, eiksjee!

Vilma-marsu treenaa

Mitä tahansa eläinlajia voi kouluttaa. Oppimisteoria kaikilla eläimillä on sama. Omien koulutustaitojen kehittymisen kannalta, olisi hyvä kouluttaa eri eläinlajeja ja erilaisia yksilöitä samoista lajeista.

Minulla on 6 marsua. Kolme marsuista on kodinvaihtajia ja kolme on sitten ostettu kasvattajilta. Minulla on ollut kaiken kaikkiaan 14 marsuyksilöä viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Jokainen marsu on ollut hyvin erilainen persoona. Kaikista "helpoin"/seurallisin marsu on meidän kohta kuusi vuotiaaksi kääntyvä Vilma. Vilma on asunut meillä reilun vuoden, se kotiutui meille erinomaisesti ja siitä tuli heti marsulauman kovaäänisin ja seikkailunhaluisin tyyppi. Muutaman kerran Vilmalta on lähtenyt ääni, kun se on huutanut niin paljon, eli selvästi palvelussa olisi ollut huomattavan paljon parantamisen varaa. Tänä talvena Vilmalle on ollut terveyden kanssa ongelmia, alusien vaihto kokonaan toiseen, heinän vaihto ja tuplaC on kohentanut pikkuneidin kuntoa ja toivotaankin että taas kevään tullessa ja luonnonantimien kasvaessa saataisiin neitonen parempaan massaan.

Ensiksi ehdollistin Vilman naksulle, jonka jälkeen lähdettiin tekemään kosketuskeppiä. Jos marsu on herkkä äänille, voi naksun sijasta käyttää mitä vaan muutakin lyhyttä ääntä. Varmasti todella moni marsu (ellei peräti joka ikinen) on ehdollistunut pussin/muovin rapinaan tai jääkaapin oven avaamiseen. Näitä ääniä voi myös käyttää apuna kouluttaessa. Miksei naksun sijasta voisikin koskettaa vaikka muovipussia? Ollaan treenailtu Vilman kanssa muutamia kertoja. Vilma on kaikista nirsoin, mutta se on kaikista rohkein ja uteliain. Muut marsut ovat sen verran erikoisia ja ei niin seurallisia persoonia, että arveluttaa saakohan niitä millään tavalla motivoitua. Minulle riittää se, että marsut voivat hyvin ja voin seurailla niiden touhuja, ei niiden tarvitse kaikkien olla rohkeita ja uteliaita, ne saavat olla ihan sellaisia kuin ovat. Tämmöisen reippaan yksilön kanssa on kuitenkin kiva puuhailla jotakin. Saa nähdä mitä kaikkea me Vilman kanssa keksitään.

 Haasteet marsujen kouluttamisessa:

• Sopivan palkkion löytäminen voi olla haastavaa
• Marsut ovat yleisesti ottaen stressiherkkiä ja arkoja eläimiä, jos marsua jännittää, se ei syö ollenkaan/se jähmettyy paikoilleen
• Vaikka kuinka pilkkoisi pieniä paloja, marsut mussuttavat ruokaansa ikuisuuden
• Hitaan syömisen takia vahvistetiheys on todella pitkä
• Marsulla ei ole nälkä? Marsuilla pitää olla koko ajan heinää tarjolla, toki nekin tykkäävät syödä herkkuja, mutta enpä tiedä tuntevatko ne koskaan ihan samanlaista näläntunnetta kuin vaikkapa lihansyöjät
• Marsut eivät luontaisesti lue meidän elekieltä
• Marsut eivät jaksa tehdä pitkiä settejä, toki jos on paljon touhannut marsun kanssa ja marsu nauttii tekemisestä, niin silloinhan toistojakin pystyy tekemään enemmän (ylläri me ei olla vielä muutamien treenikertojen jälkeen siinä pisteessä)

Vilma videolla mutustelee pieniä kurkun palasia. Koirat saivat treenata samalla häiriössä paikalla oloa.

Oletteko te kouluttaneet koirien lisäksi muita eläimiä?

Oppiiko vanha koira uusia temppuja?

 "Muistan ikuisesti, millainen kysymysmerkki Iineksen pään päällä killui, kun ensimmäistä kestaa yritin sheipata ihan tyhjästä jotakin."

Vanha sanonta kertoo ettei vanha koira opi uusia temppuja. Noh eiköhän tämä sanonta ole moneen kertaan jo todistettu ihan hölmöksi? Tietenkin koirat oppivat, oli koira minkä ikäinen tahansa. Pentu ei ole vielä vetänyt vuosia hihnassa, se ei ole vielä hyppinyt satoja kertoja vieraiden ihmisten päälle, se ei ole vielä oppinut mitään, ei mitään hyvää, eikä mitään huonoa. Pian se kuitenkin oppii, se imee itseensä ihan kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Ainahan kaikkialla suositellaan, että koiran kouluttaminen kannattaisi aloittaa hyvissä ajoin, silloin se on kaikista helpointa.

Vanhalle koiralle on vaikeampi opettaa uusia temppuja. Vanhalla koiralla on jo paljon kaikenlaisia toistoja takana. Monesti vanhemmilla koirilla on todella vahvoja käytöksiä, esimerkiksi Iines (vanha kettu) on todella taitava ja ihan erityisen vikkelä jaloistaan jäniksen nähdessään. Saisipa sen kanipowerin valjastettua vaikkapa luoksetuloon. Ja Ringo on esimerkiksi todella taitava kiskomaan hihnassa. Monilla koirilla on paljon tämmöisiä todella vahvoja käytöksiä, mutta ne käytökset eivät välttämättä ole ihan niitä, joita me ihmiset erityisesti arvostaisimme ja haluaisimme koirissamme olevan. Meidän tulisikin opettaa koirillemme toisenlaisia käytöksiä ei-toivottujen käytösten tilalle. Mitä vahvempi käytös, sitä vaikeampi vahvan käytöksen tilalle on opettaa uusi. Tekeminen vahvistaa tekemistä - aina. Oli se tekeminen mitä tahansa. Vanhemman koiran kouluttaminen vaatii kyllä todella paljon kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. 

Ajatelkaapas itseänne. Kuinka vaikeaa on tehdä suuria muutoksia omassa elämässä? Meille muutosten tekeminen ja uuden oppiminen vaatii suuria ponnisteluja. Pysyttelemme helposti mukavuusalueellamme ja teemme mielellämme meille jo entuudestaan tuttuja asioita. Jotta uusi tieto siirtyisi täysin uudeksi toimintatavaksi, tulee mielemme hyväksyä uusi asia. Suurin kehitys tapahtuu päämme sisälle, se tapahtuu siellä, minne kukaan muu ei näe. Aivotyöskentelyn jälkeen tarvitaan ihan älytön määrä toistoja käytännössä. Jos meille ihmisille uuden omaksuminen on vaikeaa, on se varmasti ainakin yhtä vaikeaa koirille.

Iineksen kanssa positiivinen vahvistaminen on aloitettu puoli vuotta sitten. Sitä ennen Iinestä on koulutettu, noh niin kuin on aina ennen koiria koulutettu. Ringo taas on sitten ehkä enemmän sellainen vapaan kasvatuksen saanut koira.

Kaikista suurimman ja selkeimmän muutoksen on käynyt kohta jo seitsemän vuotias Iines. Muistan ikuisesti, millainen kysymysmerkki Iineksen pään päällä killui, kun ensimmäistä kestaa yritin sheipata ihan tyhjästä jotakin. Se vain tuijotti minua ja istui paikoillaan. Muutaman kuukauden päästä, siitä samaisesta pönöttäjästä kuoriutui varsinainen toiminnan tarjoaja. Pitää joskus ottaa videolle, kun ei pyydä Iinekseltä mitään, vaan antaa sen itse kokeilla ja keksiä. Se on niin hauskan näköistä ja näkee hyvin miten aktiivinen koirasta on tullut. Ringo on yhtälailla tehnyt mahtavan make overin, mutta Ringon tausta onkin hyvin erilainen ja koirilla on ikäeroa melkein viisi vuotta. Olen käynyt oman pääni sisällä paljon uuden oppimista ja olen onnistunut sisäistämään paljon uusia asioita ja toimintatapoja. Se näkyy kyllä koirienkin toimintavoissa ja käyttätymisessä, että jotakin täällä ihmisen aivoissa on tapahtunut. Koirien kanssa on ihana puuhata ja treenata, kun ne ovat niin aktiivisesti ja innoissaan mukana jokaisessa treenisessiossa. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä opetella uutta ja muuttaa vanhoja tottumuksia ja tapoja.

Vanha koira todella oppii uusia temppuja, sanoo Iines ja poimii videolla uutena temppuna leluja koriin.

Koirien liikunnan tarve? Meidän talviviikko

Miten paljon koira tarvitsee liikuntaa? Koira tuhoaa kotia, tekemisen puute, mikä neuvoksi? Koira tarvitsee tasapuolisesti liikuntaa jaloille ja erilaisia pelejä/leikkejä jotka vaativat aivojen käyttöä. Peleihin ja leikkeihin laskisin itse myös kaikki tottisliikkeiden harjoittelut ym. "vakavammat" harrastukset. Kun kaikki liikkeet tehdään operantisti positiivisella vahvisteella, sehän on koiralle temppujen tekemistä, eli tietynlaista leikkiä. Ruokinta, liikunta, aivotyö -kolme kaikista tärkeintä asiaa, mitkä pitäisi olla tasapainossa.

Meillä koti on koirille turvallinen lepopaikka. Satunnaisesti vierailevat ihmiset saattavat hämmästellä miten rauhallisia koirat ovat meillä kotona. Talviohjelma meillä poikkeaa aika paljon kesän ohjelmasta. Talvella liikutaan paljon valoisan aikaan ja kesällä sitten enemmän viileämpään aikaan eli illalla, joskus jopa yöllä. Kesällä myös käydään säännöllisesti uimassa ja sitä jatketaan niin kauan kunnes vedet viilenevät. Välillä tuntuu siltä, (kun seuraa nettikeskusteluita) etteivät ihmiset välttämättä edes ihan ymmärrä sitä kuinka paljon koirat tarvitsevat tekemistä ja liikuntaa. Ajattelinkin koota viikon ajalta meidän liikuntaohjelmaa, otin puhelinsovellus Endomondon (sport tracker) lenkeille mukaan ja kirjasin ylös mitä yhden viikon aikana tehtiin.

Iines ja Ringo ovat molemmat hyvin energisiä koiria. Ringo on tietysti paljon nuorempi, joten sillä on todella paljon vielä selllaista nuoren koiran vipinää jaloissa. Iines taas on rauhallinen, mutta hyväkuntoinen, se jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä ja jaksaa se edelleen hepuloida ja rallatella menemää, kuin mikäkin villivarsa. Liikutan koiria pääsääntöisesti vapaana metsissä. Koirat saavat itse valita askellajin, ne saavat haistella ja tutkia, juosta ja poukkoilla ihan miten tykkäävät. Koirille tekee hyvää kun maasto on epätasaista, on pehmeää ja kovaa pohjaa, nousua ja laskua. Koirat nauttivat luonnosta ja vapaana olemisesta. Luoksetuloa treenaamme ja vahvistamme joka päivä. Asumme syrjässä kaupungista peltojen ja metsien keskellä, joten koitan säännöllisesti käyttää koirat myös kaupunkilenkeillä, jotta koirat osaisivat kulkea hihnassa ja ohittaa muita koiria. Useamman kerran viikossa ajan autolla kodista kauemmas, käyn vakkaripaikoiksi muodostuneissa metsissä lenkeillä ja etsin uusia alueita ja reittejä, hiekkamontut ovat myös hyviä lenkkialueita, joissa käymme usein. Kodin ympäristöstä löytyy metsää ja peltoa, mutta tässä lähellä on niin villiä metsää, että metsästyskoiran kanssa lenkit on kyllä aika haastavia.


Viikkokatsaus:

Maanantai 2.1.

Viikko on hyvä aloittaa pitkällä aamulenkillä, unohdin hihnat kotiin, yleensä hätätapuksia varten minulla on edes jotkut remmit mukana, mutta nyt joutui pärjäämään ilman. Ajoin autolla hiekkamontuille, vietimme montuilla 1.05 h, itse tallustelin 4.28 km, koirat juoksivat ja kirmailivat ihan villeinä, ne kulkivat kilometrejä luultavasti ainakin triplat. Kävimme myös jäällä, Ringo innostuu jäällä aina juoksemaan ihan hullun lailla. Löysimme myös metsästä uuden polun, mitä emme ennen ole löytäneet, joten tallustimme pitkän pätkän myös metsässä ja suoalueella.

Illemmasta pakkasin koirat autoon ja hurautin kylille iltakävelyllä. Treenaan kaupungilla Iineksen kanssa aina seuraamista ja Ringo harjoittelee hihnassa kävelyä ja koirien ohittamista. Pari koirakkoa ohitettiin ja molemmat ohitukset sujuivat hyvin. Olin ilta-aikaan liikenteessä, joten ei ollut paljon ulkoilijoita liikenteessä. Träkkerin unohdin laittaa oikeaan aikaan päälle ja pois, mutta kävelimme noin 4 km ja aikaa vierähti 50 min. Illalla kotosalla teimme vielä 1 h tottista ja parikoiratreenejä, tauokojen kera.
 
Tiistai 3.1.

Aamulla kävelimme kodista toiseksi lähimmälle metsäalueelle. Koirat saivat kirmailla vapaana, aina tällä samalla alueella koirat ovat ihan hepuleita ja mennä tohottavat miten sattuu. Aikaa hujahti 1.47 h ja kilometrejä itse tallustin 7.69 km

Illalla iltapissat pihalla ja kotiteenejeä noin 40 min taukojen kera.

Keskiviikko 4.1.

Ajaa hurautin taas hiekkamontuille. Kotona ei ollut aamupalaa, joten ajoin kaupan kautta ja hain evästä mukaan. Pakkanen oli aika kova, mutta ilma oli todella kaunis ja aurinkoinen. Rakastan talvea ja näitä tämmöisiä kirpeitä päiviä! Taas käytiin jäällä, otin koirista vähän kuvia. Ringoa paleli, ei ollut samanlainen vauhti päällä kuin maanantaina. Välillä nappasin tyypin kainaloon, jotta vähän lämpenisi. Jäällä kävelyn ja kuvailun jälkeen kipiteltiin metsään juomaan teetä ja syömään aamupalasta. Aikaa meni 1.17 h ja kilometrejä 5 km.

Illalla perus pissailut pihalla, ei jaksanut touhata koirien kanssa oikein muita juttuja. Yleensä treenaan joka ilta vähän jotakin, mutta tämä päivä oli nyt tämmöinen "lepopäivä".

Torstai 5.1.

Tein aamusta "kotilenkin", eli koirat saavat kirmailla vapaana metsässä ja pelloilla. Ringolla oli vauhti päällä kylmästä ilmasta huolimatta ja se mennä tohelsi ihan täysiä. Itse seisoin puolet ulkona olo ajasta ja ihmettelin kun toinen viipottaa pienillä kintuillaan eteenpäin. Aikaa aamutohinoihin meni 52 min ja kilometrejä laahustin 2.91 km.

Illasta tehtiin kotitreenejä noin 40 min taukojen kera. Iines treenaili lelujen keräämistä koriin ja Ringo harjoitteli paikalla odottamista ja kohteita. Koirilla tuntui olevan tekemisen puute vielä myöhemmin illasta, joten jemmailin niille vähän namusia ympäri kotia. Näitä tämmöisiä namien piilotteluita teen sillon kun en oikein jaksa tehdä mitään muutakaan, mutta koirat haluavat selvästi toheltaa jotakin.

Perjantai 6.1.

Aamusta pakkasta taisi olla about -25 astetta. Puin Ringolle useamman kerroksen vaatetta päälle ja teippasin urheiluteipillä fleecepalaset tassuihin (ei ole vielä tullut hommattua tossuja, voisi myös tehdä itse...) ja laitoin vielä villasäärystimen pipoksi/kauluriksi korvien suojaksi. Johan sai pikkukoiran ulkoiluintonsa takaisin kun oli lämmintä päällä! Se ei ole vielä koskaan kirmaillut kovemmalla pakkasella tuohon tahtiin. Se oli ihan innoissaan. Oli todella hieno ja aurinkoinen keli ja onnistuin ihan sattumalta löytämään tästä meidän hoodeilta uuden reitin, joten aikaa ulkona hurahti 2 h ja kilometrejä kipittelin noin 6 km. Puhelin kuoli kylmyyteen lenkin loppu päässä, joten viimeiset kilometrin jäivät arvailujen varaan. Loppu lenkistä Ringoakin alkoi paleltamaan, joko vaatteiden raoista tuiversi lunta ja kylmää, tai sitten jääkokkoja keräävä parta alkoi kiusaamaan? Otin loppumatkaksi pikkasen kainaloon ja oi sitä iloa kun pääsi hankaamaan jätynyttä partaa olohuoneen mattoon. Iinekselläkin jääti hieman tassuja, mutta se aina hetkeksi nostaa tassun ylös ja jatkaa matkaa. Koirat saivat kulkea irti, Ringolle en kaiken vaatetuksen alle/päälle saanut edes tungettua pantaa/valjaita.

Iltatreenejä kotosalla tehtiin kahdessa osassa, yhteensä noin 45 min.

Lauantai 7.1.

Viikonloppuna oli kouluttaja koulutuksen (ensimmäisen osan) viimeinen viikonloppu. Laitoin herätyskellon soimaan ja lähdin koirien kanssa aamusta lenkille. Kävin tutustumassa vähän lisää samoihin huudeihin, mitkä löysin edellisenä päivänä. Aikaa vierähti 1.22 h ja kilometrejä tassuttelin 5.80 km.

Ringo jäi päiväksi kotiin kumppanini kanssa ja Iines tuli mukaan koulutukseen. Lauantaina suurin osa ajasta meni keskusteluun, joten koulutusaikaa ei jäänyt ihan hirveästi. Iineksen kanssa treenailtiin sheippaamista ja Iines oli tosi symppistuulella ja se tarjosi vaikka ja mitä juttuja. Me oikeastaan vaan hihteltiin parini kanssa Iineksen tarjouksille, se oli niin hauska. Tuli aika pitkä päivä kuitenkin autossa Iinekselle. Kotona koirat saivat olla pihalla ja jatkettiin vielä kotona treenailuja, että Ringokin sai tekemistä ja huomiota. Ringolle nämä päivät ovat erityisen raskaita, kun se joutuu olemaan erossa meistä, vaikka se ei yksin joudu olemaan, se selvästi ikävöi minua ja Iinestä.

Sunnuntai 8.1.

Laitoin kellon soimaan, että kerkeäisin tekemään pitkän aamulenkin. Aika pian herätyksen ja aamupalan jälkeen tajusin, etten voi kovin hyvin, palasin takasin nukkumaan. Nukuin tunnin lisää, jonka jälkeen raahauduin lenkille. Jaksoin tallustaa 2.76 km aikaan 0.51 min. Ringo oli todella energisellä tuulella, joten pyysin kumppaniani lenkittämään sen päivällä uudestaan ja tekemään vähän kohdetyöskentelyä. Me Iineksen kanssa lähdettiin urheasti koulutusviikonlopun toiselle päivälle. Kävimme läpi ärsykekontrollia, vähän latenssia, kestoa ja lelujen keräämistä koriin. Tälle päivälle oli sitten enemmän aikaa koirien koulutukselle. Iines oli aika väsyneen oloinen, en tiedä peilasiko se omaa oloani, joka oli ihan kammottava, vai oliko se vaan väsynyt.

Päivän päätteeksi sitten aloitin oksentamisen...

Yhteenveto viikosta:

Tämä oli sellainen viikko, että koirat (lähinnä Ringo) pysyvät järjissään. Enemmänkin toki jaksaisivat puuhata, mutta jotain muutakin on välillä pakko itse tehdä kuin vaan ulkoilla. Olisihan se ihanaa kun voisi vaan ulkoilla koirien kanssa 8 h päivässä. Kevääksi olen suunnitellut aloittavani yön yli -vaellukset. Vaeltaminen ja retkeily kiinnostaa ja haluaisin päästä toteuttamaan sitä mahdollisimman pian. Talvella emme Ringon kanssa tarkene vaeltaa.


Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, että kun sairastuin vatsautiin sunnuntaina ja oikeastaan vasta torstaina olen jaksanut ulkoiluttaa koirat kunnolla, miten näinkin lyhyessä ajassa tämä meidän pieni mäyräkoira on kehittänyt itsellensä lieviä "käytösongelmia". Suoraan sanottuna Ringo on ollut ihana kamala huligaani kun se ei ole neljään päivään (+ kevyt viikonloppu) päässyt kunnolla liikkumaan. Iines on sairastanut minun kanssa ennenkin, sillä ei energia nouse mitenkään "hattuun", tai ainakaan sitä ei näe sen käytöksestä.

Kuinka paljon teillä liikutaan? Muuttuvatko koiranne huligaaneiksi, jos yksikin pitkä lenkki jää välistä, vai nauttivatko löhöpäivistä?

Yhteiset pelisäännöt, koirien ohittaminen

"Moni mittaa ohitusten onnistumista sillä, että oma koira ei hauku ohitettavalle koirakolle."

Jos meillä koirakoilla olisi yhteiset pelisäännöt tuolla ulkona liikkuessa, ei meillä luultavasti olisi ollenkaan remmirähisijöitä. Jotta me ihmiset emme törmäilisi toisiimme, meillä on liikenteessä liikennesäännöt. Onnettomuuksia sattuu tietysti säännöistä huolimatta, sille ei voi mitään. Mitään elävää olentoa ei mikään sääntö tai koulutus pysty hallitsemaan 100 prosenttisesti. Mutta jos meillä ei olisi mitään sääntöjä, liikenne olisi täyttä kaaosta ja sekasortoa. Niinhän se koirien ohituskin monille koirakoille on. Se on varmasti yleisimpiä ongelmia mitä on. Moni mittaa ohitusten onnistumista sillä, että oma koira ei hauku ohitettavalle koirakolle.

Jos meillä kaikilla olisi samat säännöt olisi ohittaminen paljon helpompaa kaikille osapuolille. Monesti koirien rähinä johtuu pelosta, haukkuminen ja rähiseminen toimii karkottavana eleenä. Jotkut koirat ovat agressiivisia ja kiihkeitä. Oikein kiihkeät koirat kiihtyvät entisestään, jos niitä kielletään, niille huudetaan ja hihnasta kiskotaan. Jotkut koirat turhautuvat hihnassa, ne haluavat päästä tutustumaan, kenties leikkimään, mutta hihnassa se ei onnistu. Hihnassa ei myöskään koira voi paeta, mikä olisi monelle pelokkaalle koiralle täysin luonnollinen ratkaisu. Joillakin koirilla on toisista koirista huonoja kokemuksia ja minkä tahansa koiran pelkkä näkeminenkin aiheuttaa niissä pelkoagressiota.

Tuijottaminen on uhkaava ele. Moni koira aloittaa heti tuijotuksen, kun se saa näkökenttäänsä muita koiria. Ihmisen on myös helppo tunnistaa koirien uhkaava tuijotus, se tuijotus on hyvin intensiivinen. Pelkkä toisen koiran tuijotus saattaa laukaista monessa koirassa rähinän. Itse en ikinä tuijota vierasta koiraa silmiin. Suosittelen lukemaan Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit -kirjan. Rauhoittavien signaalien opettelu on hyväksi, kun kommunikoimme itse koiriemme kanssa, tai jos ja kun seuraamme koirien keskenäistä kommunikointia.

Koira nostaa hännän pystyyn, se on myös uhkaava ele ja sen eleen näkeekin jo hyvin kaukaa. Hännän nostaminen saattaa myös aiheuttaa toisessa koirassa rähinän. Yleensä tuijotus ja hännän nosto on niitä ensimmäisiä signaaleja, jonka jälkeen voi seurata vielä monia muitakin näkyvempiä signaaleja. Jos emme päästäisi koiriaemme edes siihen tuijotusmoodiin, voisimme estää kaikki muut seuraukset.

Hyvä kontakti on ohitushommassakin kaiken perusta. Jos koira tuijottaisikin meitä, sen sijaan että se tuijottaisi muita koiria, ohittaminen voisi ollakkin aika kivaa ja toimivaa. Ja ennen kaikkea koiralle palkitsevaa. Aina kun koiria tulee näköpiiriin, koiraa palkataan. Ihannetapauksessa koira alkaa toivomaan, että lenkillä vastaan tulisi muita koiria.

Jos meillä olisi myös sellainen sääntö, että toisilleen tuntemattomat koirat eivät ikinä tervehdi hihnassa toisiaan, vaan koirien tervehdyspaikat olisivat koirapuistoissa, voitaisiin monelta mielipahalta ja rähinältä säästyä. Varmasti moni on kohdannut ihmisiä, jotka laskevat lupaa kysymättä koiransa oman koiran luokse.

Oma ohistusten onnistumismittari on se, että koira tuijottaa minua. Miten sinä ohittelet muita koirakoita?