tiistai 8. lokakuuta 2019

Koirat ja lapset

Luonnoksista löytyi todella vanha teksti. Olin lopettanut yötyöni ja olin viikolla 27 raskaana. Etsimme uutta kotia, joka soveltuisi paremmin lapsi-koiraperheen arkeen ja olin hieman huolissani näistä käytännön asioista mutta lopulta kaikki kuitenkin järjestyi paremmin kuin hyvin. Löysimme meille sopivan omakotitalon ja kerkesimme muuttamaan pari viikkoa ennen kuin tyttäremme syntyi. Alkuun blogin päivitys tyssäsi siihen, että tein yötyötä ja aikalailla kaikkien harrastusten lisääminen siihen rytmiin oli todella haastavaa, välillä jopa ihan mahdotonta ja lopullisesti tietokoneelle pääsyn eväsi meidän vaativa vauvavuosi. Tyttäreni täyttää pian vuoden ja vaikka vauvavuosi ei ollut ehkä oikeastaan mitään, mitä olisin voinut kuvitella, on perheemme kasvamassa vielä toisella tytöllä. Laskettu aika on helmikuun alusta, joten pienen taaperon juostessa paikasta toiseen aloitamme siinä samalla heti perään toisen vauvavuoden.

Millaista meidän elämä nyt sitten on? Kun tyttö syntyi, sain paljon kyselyitä, miten koirat ovat ottaneet vauvan vastaan. Ymmärrän kyllä kysymyksen, ovathan koirat eläviä olentoja, jotka saattavat helposti hämmästyä isoista muutoksista. Koirat ovat kuitenkin varmasti lemmikkieläimistä niitä maailmanmestareita sopeutumaan eri tilanteisiin. Toki on koiria, jotka ovat huomattavasti herkempiä kuin toiset, tai ainakin näyttävät sen tavalla, jonka me ihmisetkin huomaamme. Ringo on herkkä koira mutta yllättänyt minut monesti positiivisesti, mitä tulee sopeutumiseen. Minun koirani eivät olleet mitenkään erityisen kiinnostuneita vastasyntyneestä, mutta lapsen lähdettyä liikkelle ja näin ollen myös lapsen ja koirien kohtaamiset lisääntyivät, alkoi vasta kunnolla näkemään, miten koirat reagoivat ja tietysti sen onko lapsi kiinnostunut koirista vai ei. Meillä oli jo selkeä koirien "kiusaamisvaihe" päällä mutta siitä on jo onneksi (ja ainakin toistaiseksi) päästy yli. Sinnikkäästi vaan lapsi oli haettava koirien luota pois, Iines osasi itsenäisesti lähteä muualle näistä tilanteista mutta Ringo selkeästi tarvitse enemmän meidän apua ja sitkeämmin tyttö jaksoikin pikkukoiraa härkkiä.

Jos ihmisten pitäisi suorittaa jonkinlainen koiranpitoo koskeva "ajokortti", pitäisi mielestäni siihen suoritukseen ehdottomasti kuulua koiran totuttaminen kaiken ikäisiin ja kokoisiin ihmisiin. Aina ei ole mahdollisuutta totuttaa koiraa ihan pieniin vauvoihin koiran ollessa pentu mutta jos sellainen mahdollisuus tulee, kannattaa se ehdottomasti käyttää.  Enkä missään nimessä tarkoita vauvoihin totuttamisella sitä, että koiran ja pienen vauvan pitäisi olla fyysisesti lähekkäin, samassa tilassa oleminen on jo todella hyvää harjoitusta, tai se että vauva on vaikka lenkillä mukana. Olen myös ensimmäistä kertaa seurannut tätä "vauva-mamma-maailmaa" sivusta, esimerkiksi instagramin puolella ja olen katsellut kuinka ihmisen käyvät ennen lapsen syntymää treenaamassa tyhjien vaunujen ja koiran kanssa kävelyä. Ymmärrän tämänkin ihan täysin, halutaan totuttaa koiraa lastenvaunuihin, mutta samalla mietin (näin kouluttajan näkökulmasta) asiaa niin, että voisiko hihnakäytös olla hieman epävarmalla pohjalla?

Olen itse opettanut koirat kulkemaan nätisti hihnassa, se on ihan sama talutanko hevosta, kuljenko itse rullalaudalla vai onko mukana vaunut, hihnassa kuljetaan nätisti. Hihna itsessään toimii jo vihjeenä sille miten kuljetaan. En kuitenkaan halua missään nimessä antaa ajatuksistani negatiivista kuvaa, sillä tiedostan täysin että äitiyteen kuuluu tietynlainen varovaisuus ja varman päälle pelaaminen ja kaikista tärkeintä on pitää lapsi turvassa ja jokainen äiti on varmasti paras äiti omalle lapselle. Haluan kuitenkin tuoda esille sen, että hihnakäytökseen pitäisi panostaa heti koiran ollessa pentu ja lenkkeillä kannattaa erilaisten häiriöiden ympäröimänä.

Kaikista paras hankinta vauvan ja koirien kanssa lenkkeilyyn on ollut kantoreppu. Ihan ehdottomasti yksi parhain ja käytetyin hankintamme. Se  on ollut meillä lähes päivittäin käytössä. Lenkkeilyn lisäksi käytän sitä puutarhatöitä tehdessäni ja välillä kaupungilla käydessä. Vaunulenkithän on ihan mukavaa vaihtelua ja hyviä sadepäiville, mutta eihän vaunujen kanssa metsään pääse. Ja sitten on niitä vauvoja, jotka eivät viihdy vaunuissa, meidän vauvaa kannettiin tauotta ensimmäiset kuukaudet refluksin ollessa pahimmillaan. Koiriin pystyy paremmin keskittymään kun kädet on vapaana ja mahdolliset solmutilanteet vaunujen kanssa välttämään. Aloitimme kantoreppuilun heti kun sairaalasta päästiin ja vaikka tyttö omaakin vahvan tempperamentin ja yleensä jollain tasolla kommentoi jos joku asia ei miellytä, on hän reppukyydissä aina hyvin tyytyväinen. Nyt harjoitellaan kantoliinan sitomista, liinan kun saa usemmalla tavalla sidottua niin pystysin mahdollisimman pitkään kantamaan vielä raskaanakin ollessa.

Toinen asia mihin törmää vauvapalstoilla on koiran ja lapsen yhteiselo ja pahimmassa tapauksessa ikävät puremistapaukset. En usko että läheskään kaikki puremat tulevat mitenkään julki, kun tapahtuvat kotioloissa mutta joskus ihmiset jakavat näitä ikäviä tapauksia, hakeakseen kenties vertaistukea tai apua tilanteeseen. Näissä keskusteluissa huomaa selkeän kahtia jaon. Yksi puoli on sitä mieltä (edelleen) että koiran pitää sietää kaikki mahdollinen turkista ja hännästä repiminen ja selkään kiipeäminen. Jos koira ei siedä lasta ja lapsen rajua käytöstä, se on silloin huonosti koulutettu ja pitäisi suurin piirtein lopettaa. Toinen puolisko ymmärtää koiran koirana ja millaisia on koiran rauhoittelevat signaalit ja sitten myös ne varoittavat signaalit ja kuinka niitä tulisi kunnioittaa. Minun mielestä koiria ja pientä lasta ei missään tapauksessa saa jättää keskenään ratkomaan tilanteita, eikä ole mitenkää hyväksyttävää että lapsi esimerkiksi repii ja runnoo koiraa miten sattuu, eihän kenenkään elävän olennon pidä sietää sellaista kohtelua. Koiralla pitää olla myös kotona paikka, minne saa mennä rauhaan lapsen mahdollisilta hyökkäyksiltä. Koiria maalta blogissa on todella hyvä teksti koirien ja lasten konfliktitilanteista ja haluankin linkata kyseisen tekstin TÄHÄN. En myöskään ymmärrä miksi koiran pitäisi hakeutua kovin lähelle vauvaa, ihmiset ihailevat netissä kuvia, joissa koira "hoitaa" vauvaa ja näin ollen on fyysisesti hyvin läheisissä tunnelmissa pienen vauvan kanssa. Minä haluan että meidän perheessä minä hoidan vauvaa ja suojelen tarvittaessa, koirilla on omat tehtävänsä. Vaikka luottaisinkin koiriini todella kovasti, en ottaisi ikinä mitään riskejä, koira on kuitenkin koira, emme voi ikinä täysin tietää mitä sen päässä liikkuu. Kauhistuttaa suoraan sanottuna myös nämä kyseiset kuvat ja videot, onko näillä vanhemmilla todella kaikki se tieto ja taito lukea koiran eleitä ja signaaleita niin täydellisesti, että uskaltaa antaa koiralle vapauden toimia vauvan hoitajana?

Tekstin tuottaminen pitkän kirjoitustauon jälkeen on mahdottoman haastavaa mutta katsotaan, josko saisin välillä tätä tekstiä tuotettua edes jonkin verran! Loppuun muutama kuva kesältä.

torstai 9. marraskuuta 2017

Back to school


Syksyn ensimmäiset kurssit Visiolla on suoritettu hienosti. Mulla on/oli ihan mielettömän ihania asiakkaita. Ihana seurata ihmisten oivalluksia ja miten niin lyhyessä ajassa (10 kertaa) tapahtuu ihan mieletöntä kehitystä. Useampi jatkaa Pentukoulusta seuraavalle kurssille Arkitottiksen pariin, mikä lämmittää tietysti tämän kouluttajanalun mieltä suuresti. Yksi mieleenpainuva palaute oli yksinkertaisesti se kun yksi vilpittömän ihana asiakas sanoi että "tämä kurssi on antanut meille todella paljon". Ja kurssia oltiin käyty siinä vaiheessa vasta puolet. Kaikki asiakkaat ymmärsivät sen, kuinka hyvin ja nopeasti koirat oppivat ja kuinka tärkeää on muuttaa omaa käytöstä. Yksi lapsi oli sanonut isälleen kotona "että eihän siellä kurssilla Eeviä (koiraa) tarvitsisi ollenkaan, se nainen opettaa vaan mua ja äitiä." Aika upeeta, että noin pieni ihminen ymmärtää, että tosissaan eihän kursseilla ohjata koiria, vaan nimenomaan ihmisiä.

Mistä kursseilla lähdetään ihan ensimmäisenä liikkeelle? Ensimmäisenä koiralle tulee rakentaa vahva kontakti. Ilman kontaktia, meidän on mahdotonta tehdä koiran kanssa yhtään mitään. Pennun kanssa kontaktin tahkoamisen voi aloittaa ihan heti kun pentu saapuu taloon. On erityisen tärkeää palkata koiraa sen itse tarjoamasta kontaktista, kontaktia ei pidä luoda houkuttelemalla. On jatkoa ajatellen myös erittäin tärkeää, että koira ottaa itse kontaktia. Koulutuksen tavoitteena on mahdollisimman aktiivinen koira - passiivinen omistaja. Asiakkaat innostuivat koiran aktivoinnista aivotöiden parissa, joita kursseilla opetellaan, jotta koirat oppisivat oppimaan ja jotta ihmiset oppisivat naksuttelemaan ja kouluttamaan. Pentukoulussa käydään läpi myös tärkeimmät käytökset, jotta koirasta tulisi ns. hyvä koirakansalainen. Läpi käydään mm. luopuminen, hihnakäytös, ohitukset ja luoksetulo.

Mitä meille kuuluu ja mitä kouluttaminen on tuonut mukana omien koirien kouluttamiseen? Aikaa on vähemmän, vakityön lisäksi kouluttaminen vie aikaa omilta koirilta. Mutta kouluttaminen on silti antanut paljon - ihmisten innostus ja oivallukset antavat itselle älyttömän hyvää fiilistä ja driveä omaan elämään. Iines on toiminut häiriökoirana ja demokoirana, jos asiakkaat ovat halunneet nähdä joitakin liikkeitä koiralta, joka ne osaa. Iines on toiminut ihan korvaamattomana apuna. Se tulee jokaiseen demoon ihan kun se tietäisi mitä siltä odotetaan, se on innokas ja ihan kun siitä huokuisi jonkinlainen "antakaas kun minä näytän" - meininki. Iines on kuin luotu siihen hommaan, rauhallinen mutta kuitenkin sopiva innokas ja iloinen energia sopivat demokoiran moodiksi täydellisesti. Ringon kanssa ei olla vielä demotasolla, mutta ehkä vuosien päästä, sekin pystyy ihan mihin vaan. Vaikka Ringon kehitys onkin välillä melko hidasta, se kuitenkin koko ajan kehittyy. Ringon otan todella omana yksilönä, en osaa vieläkään lukea sitä aina täydellisesti, mutta uskon että koko ajan kuitenkin paremmin. Ehkä siitä ei koskaan tule demokoiraa tai täydellistä tottismäykkyä, en aseta muita tavotteita kun sen, että tuolla pienellä koiralla olisi mahdollisimman hyvä olla, eikä sen tarvitsisi elää stressitiloissa.

Seuraavat kurssit alkavat ihan pian, jos kiinnostaa, löytyy Pentukoulua ja Arkitottista Vision etusivulta.


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Haluaako koira tehdä töitä ruokansa eteen?


Minulla on kaksi täysin erilaista koiraa. Toinen hotkii ruokansa, toinen saattaa nirsoilla ja jättää kokonaan syömättä jos ruoka tarjoillaan ruokakiposta. Ringo oli todella nirso kun se tuli meille ja saattoi mennä päiviä, ettei ruoka maistunut. Nykyäänhän se on ehkä ihan pikkusen pulskea ja aikalailla kaikki ruoka menee alas jupisematta. Saatan antaa ruokakiposta pienen köntin lihaa, johon on kaikesta kätevintä sekoittaa öljyt ja vitamiinit, muuten kaiken ruoan annan treenatessa ja/tai kongista. Nirsompi koira haluaa puuhastella ruokansa eteen ja hotkiva koira saa nauttia ruoastaan pidempään. Luut toimivat myös puuhasteluna pienemmälle, Iines saa luut kaluttua nekin melko nopeasti.

Halusin kokeilla, valitsevatko koirat kongin vai ilmaista ruokaa kiposta. Yllätyksenä ei tullut se, että Ringo menee suoraan kongille. Iineskin meni suoraan kongille, mikä tuli yllätyksenä, jonka jälkeen se hotkaisee ehkä hieman varovasti ruokakipon pienen sisällön. Hämmästyttikö kenties pieni ruokakippo, joka ei ole hänen, vai yleisesti ottaen koko tilanne. Yllätyksenä tuli myös se, että Iines ei jää nuolemaan jokaista murua kupista vaan kiirehtii puuhastelemaan konginsa kanssa.

Mitä sinun koirasi tekisi? Annatko koiralle "ilmaista ruokaa"? Jos annat, miksi?



sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Do As I Do social learning -seminaari ja kuulumisia

Viikko sitten viikonloppuna Heurekassa järjestettiin Claudia Fugazzan luotsaama Do As I Do -seminaari. Lauantaina käytiin ensimmäinen osa teoriaa. Mukana oli 6 koirakkoa, jotka pääsivät käytännössä tekemään ja yleisö pääsi seuraamaan työskentelyä. Koirilla tuli olla ennestään kolme vahvaa käytöstä, jotka oltiin viety ärsykekontrolliin asti, muuten koirille ei vielä oltu opetettu Do it menetelmää. Toinen osa teoriaa käytiin sunnuntaina ja silloin oli myös enemmän käytäntöä. Ensimmäinen päivä koirille on aina vaikeampi, toisena päivänä päästiin kunnolla tekemään, kun koirat olivat rauhallisempia ja tottuneita paikkaan. Lauantaina pääsin kuudelta aamulla töistä ja Heurekalla piti olla kymmeneltä. Pakko sanoa, että lauantai oli itselleni melko rankka päivä ja keskittyminen ei ollut ensiluokkaista. Teoriaosuus ei kuitenkaan ollut vaikea, hyvinkin yksinkertainen, joten en mielestäni menettänyt mitään, vaikken ihan koko ajan meinannut pysyä hereillä.

Mikä Do As I Do?

With the "Do as I do" the dog learns a rule. "Do it" is not a cue.

Homman ideana on opettaa koira matkimaan; ihminen demostroi jonkun liikkeen/tempun ja koiran tulisi tehdä sama perässä. Tätä tekniikkaa ei voi hyödyntää esimerkiksi luoksetuloon tai tarkkoihin tokoliikkeisiin.

Tämä tekniikka on Claudia Fugazzan kehittämä ja se perustuu koiran sosiaaliseen oppimiseen.  Kun tekniikan on opettanut koiralle, uusien käytösten opettaminen saattaa olla paljon nopeampaa kuin esim. uusien käytösten sheippaus. 

Kenelle sopii? 
Jos haluat kokeilla jotain uutta ja hauskaa, eli kenelle vaan. 

Visiolle tulossa Matki mua! -kurssi, jossa pääsee harjoittelemaan ja kokeilemaan tätä tekniikkaa oman koiran kanssa.

Facebookista löytyy Do As I Do Finland -ryhmä, jos tämä tekniikka kiinnostaa. Siellä myös paljon materiaalia Suomen viikonlopusta. Kansainvälinen faceryhmä löytyy ihan Do as I do -nimellä.

Omia ajatuksia: 
Itse tykkään enemmän koulutuksessa tarkkuudesta ja keskityn palkan suuntaan ja ylipäätään siihen, mitä naksun ja palkan välissä tapahtuu. En esimerkiksi itse ikinä palkkaa istuvaa koiraa, jos pyydän koiran maahan ja koira heti nousee sieltä. Omaan makuun tämä on enemmän sellaista hauskaa puuhastelua. En saanut mitään suuren suurta innostusta tekniikkaa kohtaan, mutta mielestäni aihe on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja seminaaria oli hauska seurata. Kun koiralle on opetettu metodi, tarkkuutta tehtäviin voi tehdä sitten vielä sheippaamalla, mikä ehkä itsestäni tuntuu himppasen monimutkaiselta. Jos koiran kanssa on sheipannut paljon ja omat sheippaustaidot ovat hyvät, sheippaaminenkin voi olla todella nopeaa.



Meidän kuulumisia vielä loppuun. Nämä aivan ihanat ilmat kun ovat hellineet meitä, ollaan ulkoiltu paljon. Joo talvitakki päällä on kohellettu menemään, tutkittu uusia maisemia, käyty koirapuistoilemassa, tallustettu metsän siimeksessä ja kaupungilla. Ollaan juostu portaita ja jumpattu (okei koirat ovat tässä kohtaa vain ihastelleet autossa kun minä rääkkään itseäni). Iineksen kanssa on treenattu vähän vireen hallintaa, olen uskaltanut yrittää nostattaa koiran virettä ja ottanut aamutreeneihin lelua mukaan. Ihmettelin aamu kuuden treeneissä, että miksiköhän edellisen illan loistavat jättöliikkeet eivät enää aamulla toimi ollenkaan. Kunnes sitten fiksuna likkana tajusin, että maa on jäässä. Iines ei ole herkkä koira, mutta eipä kai se jäinen maa kovin kivalta tunnu. Jos hommat ei Iineksen kanssa toimi, niin sillon voi kyllä rajusti tollottaa peiliin tai sitten miettiä onko ympäristössä todella jotakin häikkää.

Ollaan vietetty myös one on one aikaa molempien koirien kanssa. Suurimmaksi osaksi koirat ovat aina kimpassa ja tehdään asioita yhdessä ja treenataankin melkein aina kotona ollessa yhdessä, tekee ihan hyvää tehdä asioita yhden koiran kanssa kerrallaan. Iineksen kanssa ollaan treenattu pihalla ja Ringo on saanut jäädä sisälle odottelemaan, käytiin myös Visiolla vähän hommissa. Ringon kanssa käytiin kyläilemässä (minä söin övereintä suklaakakku ikinä, Ringo juustoa) ja ravintolassa. Keravalle Onnelliseen Kanaan saa mennä koiran kanssa, vink vink, kannattaa käydä tutustumassa vaikka kauempaakin!

Pari viikkoa olen nyt tehnyt yövuoroa, sain vakituisen työpaikan ja tarkoitus olisikin tehdä pelkkää yövuoroa jatkossakin. Ensimmäinen viikko oli tietysti vaikea, en saanut päivällä nukutta, ja viikon unet yhteensä olivat ehkä jotakin 20 tuntia. Koirilla ei näytä olevan mitään ongelmaa tämän asian kanssa, ne nukkuvat yöt ja kun minä tulen töistä kotiin, lähdetään lenkille. Aamulenkin jälkeen menen muutamaksi tunniksi nukkumaan ja sitten päivällä/iltapäivällä touhataan ja lenkkeillään lisää ja sitten ennen töiden alkua nukun vielä pari tuntia. Vapaiden öiden kohdalla otan sitten kiinni ja nukun helposti yli 12 tuntia. En tiedä tuleeko tästä nyt ihan sellainen vakirytmi, vai keksinkö tilalle jonkun paremman. Jos viikkoon ei nuku kunnolla, vaan tuollaisia pätkiä, niin sen kyllä loppuviikosta huomaa, olosta tulee äreä ja kireä. Öitä ei ole vaikea pysyä hereillä, jos ja kun tekemistä on, mutta muutoin väsymyksen näkee sitten päivällä ja illalla. Elämässä on nyt tapahtunut ja sattunut ja lisää muutoksia vielä luvassa. Yötyöläisten kokemuksia ja vinkkejä otetaan vastaan!

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Elämää kolmen koiran kanssa


Asumme koirien kanssa väliaikaisesti vanhempieni luona, joten nyt meidän lauma on väliaikaisesti kasvanut yhdellä sekarotuisella tyypillä. Kolmen koiran kanssa liikkuminen on melkoista solmussa olemista. Oikeasti meillä on kyllä mennyt tosi hyvin ja solmutta kulkeminenkin onnistuu suurimmaksi osaksi. Ringo on tietysti melko huvittavan näköinen pikkarainen näiden isojen sekoitusten seassa, mutta kovin hän on tomera ja koirat tulee keskenään kivasti juttuun. Ringo ja Remu väistelevät toisiaan, mutta lenkeillä mennään kuitenkin vierekkäin ja samoissa hajuissa kiinni. Iines ja Remu ovat tunteneet ja nähneet viikottain pennusta asti.

Ollaan liikuttu paljon, tehty pitkiä lenkkejä, käyty koirapuistoissa ja tsekattu myös enismmäistä kertaa Sipoon koirametsä. Hiekkamontulla koirat kävivät myös rallaamassa ja nämä isot tyypit päättivät heittää talviturkitkin samalla. Rikkoivat rannasta jäätä ja menivät veteen makaamaan. Rehatessa tulee tietysti kuuma ja onhan nyt ollut ihan mahtavat lämpöset ilmat (jos ei lasketa nyt tätä loppu viikon lunta). Ringo juoksi perässä minkä pienistä kintuistaan pääsi.

Remun kanssa on pitänyt treenata hihnassa kulkemista ja koirien ohittamista. Ringo treenaa siinä samalla näitä samoja juttuja. Naturisin makkaraa olen nyt syöttänyt lenkeillä ja se kelpaa kaikille oikein hyvin. Ringo ja Remu ovat niitä vähän nirsompia tapauksia, niin hyvin on ainakin nyt tuon makkaran avulla koirat hanskassa. Iines on niin varma nakki, että sen kanssa ei onneksi tarvitse käydä näitä perus juttuja enää läpi, niin tavallaan sitä taluttaa ja kouluttaa kahta koiraa ja Iines vaan kulkee mukana.

Viikko sitten oli myös yksi kouluttajakoulutuspäivä. Käytösketjujen tekoon vähän lisäboostia. Olin itse aika huonossa kunnossa, joku ihme paha flunssa eikä ääni kulkenut. Vihjesanojen käyttö oli tietysti haastavaa, mutta saatiin me kuitenkin jotakin tehtyä. Iines oli aika hitaalla tuulella, tai sellaisella verkkaisella tuulella. Se on nyt monesti näissä koulutuspäivissä ollut samanlainen, en tiedä onko se autossa odottelu tai joku sellainen, mikä syö sitä koiran virettä pois. Se kyllä tekee mielellään ja hyvällä fiiliksellä, mutta asteen säpäkämminkin voisi tehdä. Pitää ensi kerralla ottaa jotain parempaa herkkua, niin josko sillä saisi koiraan vähän lisäpuhtia.

Nauroin tälle Hallan pamille, pakko jakaa se tännekkin, on niin hauska ilme tuolla koiralla!