maanantai 28. marraskuuta 2016

Parhaat koulutusnamit?

Mikä on hyvä koulutusnami? Mitä kannattaa syöttää? Mikä kelpaa minun koiralle? Mikä kelpaa nirsolle? Koira ei motivoidu ruoasta??
Omatekeleitä: 1 kananmuna ja Murren raakaruoka lihapötkö, levitetty lätyksi pellille ja paistettu uunissa (200'C n.20min)

Tässä vähän vinkkejä koulutusnamien etsintään. Ihan sitä koiran ruokaakin, sitä ravintoa voi ja jos on paljon treenattavaa niin pitääkin syöttää. Itse ajattelen niin, ettei ole erikseen koulutusnameja, kyse on aina koiran ravinnosta, se pitää olla mahdollisimman hyvää ja terveellistä. Listassa on nyt molempia, niitä roskaruokia ja sitten niitä ruokia, jotka käyvät täysravinnosta. Joillekkin koirille hyvän palkan etsiminen voi olla tosi iso haaste, kaikkea kannattaa kokeilla ja se joku super herkku jollekkin voi olla vaikka näkkileipä ja toiselle se voi olla vaikka kukkakaali. Kaikkea vähän outoakin siis kannattaa kokeilla, jos sitä palkkaa ei meinaa löytyä oikein mistään.

Meillä Iines syö kaikkea, se on koira sieltä ahneimmasta päästä. Ringo on nirsompi, mutta syö melkein mitä vaan lihaa hyvällä ruokahalulla, ei välitä oikein mistään teollisista (eikä varsinkaan kovista) herkuista. Molemmat syövät raakaruokaa, joten superherkkujen löytäminen tuntuu olevan suhteelliseen haastavaa. Vaihtelen ja kokeilen myös paljon kaikkia erilaisia juttuja, koska kyllästyminen tapahtuu ainakin Ringon kanssa nopeasti.

1. Alkuvoiman raakaruoka-levyt
Yksi meidän lemppareista. Laitan levyt uuniin (200'C) ja annan paistua siellä about 30 min Jäähdyttelyn jälkeen leikkaan saksilla pieniksi palasiksi. Pysyy kasassa ja paloista saa sellaisia kuin itse haluaa, omilla paistamistaidoilla palat jäävät sisältä sopivan pehmeiksi. Yhdesä paketista nameja saa tosi paljon, pätevä täysravinto ja omasta mielestäni vielä ihan kivan edullinenkin vaihtoehto.

2. Omatekeleet
Alkuvoima on helppo, ei tarvitse itse leipoa ja askarrella, pilkkomisen lisäksi. Suhteellisen helppoa on myös levittää esimerkiksi jauhelihasössöä (liha voi olla tietysti mitä vaan lihaa) pellille samalla kaavalla, paistaa ja pilkkoa. Jotta lihan saa pysymään mukavasti kasassa, sekaan voi heittää kanamunaa, jauhoja/perunajauhoja (mielestäni jauhot eivät ole välttämättömiä, tekevät käsittelystä lähinnä vaan miellyttävämpää) ja humpsis, helppoja, halpoja ja hyviä treeninameja on pellillinen. Omatekeleitä voi myös kuivattaa, jos koira tykkää enemmän rouskuvista herkuista, tai jos itse tykkää mielummin käsitellä treenissä kiinteämpiä nameja. Omatekeleet tulevat edullisiksi, jos vaan jaksaa nähdä vähän vaivaa.

3. Ziwipeak
Monien kehuma, kilohinnoillaan pilvissä leijuva Ziwipeak. Merkin ilmakuivattu täysravinto on pilkottu pieniksi neliönmuotoisiksi lastuiksi, joita on todella helppo syöttää treeninameina. Lastut ovat pehmeitä, joten ne saa halutessaan pilkottua vieläkin pienemmiksi ihan pikkukoirille. Jokaisessa maussa on oikeasti todella suuret prosentit lihaa, eikä mitään turhuuksia. Meillä koirat eivät tästä hullaannu, mutta syövät kuitenkin. Hinta on meille liian kova säännöllisesti syötettäväksi. Kilohinnat pyörivät jossain 22€ tienoilla. Ziwipeakia saa esimerkiksi täältä.

4. Natural Menu
Olen kolunnut monia keskusteluja koulutusnameista ja kysellyt ihan livenäkin koirien omistajilta/kouluttajilta hyviä namivinkkejä. Natural menun kuivaruoka on pompannut monesti esiin. Nappula on puolikosteaa, pystyy helposti pilkkomaan pienemmäksi. Sisältää 70% tuoretta lihaa. Tätä syö Ringokin ihan innolla, tosi helppoa syöttää treenissä ja suhteellisen edullistakin. Kilohinta pyörii siellä kuuden euron kieppeillä.

5. Narutis Freash Meat
Naturisin makkarat ovat saavuttaneet suuren suosion ja niistä kuuleekin paljon puhuttavan. Tämä makkara on ilmeisesti suunniteltu nimenomaan treeniin, sen voi pilkkoa ja se tosissaan pysyy hyvin kasassa, eikä ole sellainen tahmainen, niin kuin melkein kaikki muut "tavalliset" koiranmakkarat. Netistä luin että tuote on valmistettu tuorelihasta ja perunaproteiini pitää sen kasassa + tuote sisältää merilevää ja kivennäisiä. Minulla on kerran ollut tätä kokeena ja koirat kyllä söivät ja tykkäsivät. Mitään hullaannus reaktiota (tämäkään) ei saanut aikaan. Yksi pötkö maksaa noin 4,90€ ja siinä on 650 grammaa tavaraa.

6. Tavalliset marketti-koiranmakkarat
Naturisin makkara on kiva siitä, että se tosissaan pysyy kasassa, eikä tahmaa. Tavalliset makkarat sitten ovat yleensä sellaisia tahmaisia ja hajoavia. Meillä kuitenkin tämmöiset ällöt ja tahmaiset markettimakkarat kuitenkin maistuvat erityisen hyvin. Näissä makkaroissa on paljon valinnanvaraa ja joukosta voi löytää ihan hyviäkin vaihtoehtoja ja nimenomaan sellaisiakin ihan hyvin kasassa pysyviä. Monet markettimakkarat ovat suhteellisen edullisia, itse kuitenkin vähän katson mitä ne sisältävät, monet makkarat sisältävät paljon vettä ja esimerkiksi riisiä. Ja useimmissa halpamakkaroissa saattaa lukea että sisältää vaikka 90% eläinperäisiä tuotteita (10% nautaa) eli käytännössä tuote voi sisältää melkeinpä mitä vaan.

7. Kissanruoka
Kiistelty (?) kissanruoka. Jotkut sanovat että kissanruoka sisältäisi jotakin koiralle haitallista - en ole löytänyt itse tästä mitään näyttöä, eikä moni muukaan. Väitetään myös että kissanruokaa voi hyvinkin antaa koiralle, mutta koiranruokaa ei tulisi antaa kissalle, tästäkään väittämästä en ole löytänyt mitään näyttöä. Enivei, oli se niin tai näin, minä syötän satunnaisesti kissanruokaa koirille, se toimii meillä sellaisena superpalkkana. Se on yksi niistä harvoista herkuista, joista meillä hullaannutaan.

8. Sisäelimet; sydän, maksa, munuainen
Koira tarvitsee A-vitamiinia, minkä se saa sisäelimistä (tai purkista). A-vitamiini varastoituu, joten moni raakaruoan syöttäjä syöttääkin sisäelimiä esimerkiksi kerran/pari viikossa. Meillä syötetään kerran/pari viikossa sisäelimet treeninameina. Ostan ihmisten lihahyllyltä sisäelimiä, laitan kattilaan ja keitän reilun ajan (olen sellainen kotikokki etten paljon kelloa katsele), annan jäähtyä ja pilkon. Täyttä ravintoa ja maistuu molemmille hyvin. Koirille on usein myynnissä broilerin sydämiä, mitkä ovat monien koirien herkkua (voi syöttää niin raakana, kuin keitettynäkin).

9. Sian kieli
Kieliä löytyy myös sieltä ihmisten lihaosastolta. Esimerkiksi S-marketeista löytyy melkeinpä aina sisäelimet ja sian kieli samasta rivistä vierekkäin, vakuumipakatuista pakkauksista (jos ilta-aikaan käy sopivasti, voi löytää vielä aleversioita). Sama juttu kielen kanssa; veteen kiehumaan, jäähtyminen ja pilkkominen. Olen kuullut, että monet koirat hullaantuvat kielestä. Ei meidän raakaruoan syöjät, toki se hyvää on ja alas menee, mutta mitään sormet irti -efektiä ei aiheuta.

10. Frolic
Frolicin rinkulat eivät varmasti paljon esittelyjä kaipaa. Pehmeitä ja maistuvia roskaruokanappuloita. Nämä nappulat maistuvat myös meidän Ringolle, joka ei paljon nappuloita suuhunsa pane. En itse lähtisi suosittelemaan näitä kuitenkaan säännölliseksi herkuksi.

11. Tahnat ja maksamakkara
Koirille on omia sellaisia tuubeja, joista voi puristaa nökäreen maksamakkaran tyylistä mönjää, vaikkapa suoraan suuhun. En ole itse kokeillut näitä tahnoja vielä kertaakaan. Tavallinen ihmisille suunnattu maksamakkara on Ringon mielestä ainakin tosi kova juttu. Tuubista on tietysti helppoa ja siistiä se syöttäminen, kun taas maksamakkara on sellaista sotkuista syötettävää. Uskoisin että nykyään on ihmistenkin maksamakkaroissa tuubiversioita, enpä ole perehtynyt, kun en itse kyseistä tahnaa syö.

12. Nakit, makkarat, leikkeleet, lihapullat, juusto
Kaikki nämä "tavalliset" treeninamit, mitä edelleen varmasti moni syöttää. Pyrin itse välttelemään näiden kaikkien syöttämistä suolamäärien takia. Meillä nakit on tosi kova juttu, saatan ihan silloin tällöin ostaa pienen paketin nakkeja. Aina yhtä ihmeellinen nakki, mikä siitä tekeekin koirien mielestä niin hyvän?
13. Kanan/kalkkunan kaulat
Joskus tarvitsee isomman palkan. Esimerkiksi Iineksen luoksetulo-treeneissä käytän välillä kauloja.

14. Rustot/luut
Isompina palkkoina.

15. Lihatikut
On kaikenlaisia erilaisia lihatikkuja, on kovia, pehmeitä ja kaikkea siltä väliltä. Suurimmasta osasta pystyy leikkaamaan tai napsauttelemaan paloja.

16. Kovat kuivanappula
Mikä tahansa kuivanappula, mikä koiralle maistuu. Listasin ylemmäs jo nappuloita, muutaman pehmeän version, mistä kuulee puhuttavan koulutusnappuna, mutta onhan hyllyt tietysti pullollaan erilaisia nappulavaihtoehtoja.

17. Kovat herkut
Itse tykkään syöttää treenatessa jotakin pehmeää, niin koira ei käytä aikaa pureskeluun (eri asia jos antaa jonkun isomman palkan, jostakin "super" suorituksesta). Mutta jotkut koirat tietysti tykkäävät vaikkapa kuivatusta mahalaukusta tai jostain muusta kovasta herkusta.

18. Kuivatut kalat
Esimerkiksi jotakin kuivattuja silakoita on monessa paikassa koirille myynnissä ja olen kuullut, että toimivat monille nirsoillekkin ihan sellaisen superpalkkana. Joskus aikoja sitten olen Iineksellä näitä syöttänyt, mutta en enää muista reaktiota. Tämäkin meneekin sinne aion kokeilla -listaan.

19. Kypsennetty kana
Kypsennetty kana on tosi hyvä herkku, ainakin meillä, se on sellainen mistä Ringokin ihan hullaantuu. Raaka kana ei aiheuta sellaista suurta innostusta, mutta nimenomaan kypsennettynä toimii meillä hyvin.

20. "Oudot" jutut 
Ruisleipä, kukkakaali, kurkku, porkkana. You name it.

21. Platinumin puolikostea nappula
Kilpaileva nappula Natural Menulle? Aikalailla samannäköistä ja oloista nappulaa kun Natural Menu, saman verran (70%) myös tuoretta lihaa. Hintakin on melko sama. Omaan nenään hivenen pahemman (yleensä hyvä juttu) hajuinen. Meillä jostain syystä Ringo tykkää Platinumin Adult Iberico nappulasta ihan erityisen paljon, se on ihan uusi hittinami meillä. Platinumin nappuja saa esimerkiksi Visiolta.


---> Listaa päivitetty 28.12


Mitä listasta puuttuu? Mikä on sinun koirasi lemppari?



torstai 24. marraskuuta 2016

Arkitottista Iineksen kanssa

Muutama postaus on kehitteillä luonnoksissa, mutta laitetaas tähän väliin vähän ajatuksia treenaamisesta. Keksin meille oman ihan oman lajin; Veeran ja Iineksen rento arkitottis. Liikkeitä, jotka ovat kivoja ja hyödyllisiä, eikä niistä tarvitse ottaa suurta stressiä, eikä viivoittimia välttämättä tarvitse kaivaa penaalista (jos ei halua).

En ole ikinä ollut kovin kiinnostunut koiran kanssa kisaamisesta. En ole missään vaiheessa ollut tarpeeksi kiinnostunu aiheesta, että olisin jaksanut perehtyä. Olen toki saanut kuulla kavereilta, ettei Iines osaa mitään/ei se mitään tottele... On kai ihmisille ihan luonnollista, että jos joku sanoo, ettet osaa, haluat näyttää osaavasi. En kuitenkaan haluaisi koskaan aloittaa tuhansien toistojen ruljanssia, vain näyttämisen halusta. Olen oikeasti ehkä liian laiska, enkä jaksa olla mittanauhan kanssa viilamassa liikkeitä. Olen ollut hevosalalla 10 vuotta, suurpiirteistä ronskia työotetta tekemiseen on vaikea muuttaa. Minun mielestä on äärimmäisen hauskaa tehdä Iineksen kanssa juttuja, jos aloittaisin viilaamisen, saattaisin helposti kadottaa tekemisen ilon. Ehkä seuraavan koiran kanssa aloitan tekemään jotain ihan tosissaan? Kisaaminen voisi toisaalta olla ihan hauskaa, jos siihen perehtyisi ja voisi olla satavarma koirasta ja itsestä.

Alla videolla treeniä; paikalla oloa, luoksetuloa ja sivulle siirtymistä etukautta, ja vähän seuraamista. Tavoitteet näille liikkeille: Koira tulisi luokse suoraan minun eteen, sivulle siirtyminen tapahtuisi ketterämmin/nopeammin, paikkaolo pitäisi saada varmemmaksi, seuraaminen tiukemmaksi ja tuo maahanmeno olisi sellainen mitä pitäisi kaikista eniten treenata. Haluaisin että koira tipahtaisi viereeni, latenssilla nolla, nyt se tuppaa työntyä minuun eteeni tai johonkin muuhun epämääräiseen kohtaan. Noh sehän tekee just niinkun olen sille sen opettanut, vähän sinne päin ja monesti arjessa nimenomaan pyydän koiran minun eteeni maate. Maatemenoa Iines myös ennakoi kaikista eniten, samaten luoksetuloa, niitä kahta on niin paljon kuitenkin treenattu. Ja sitten tuohon omaan liikehdintään voisi taas tästäkin videoinnista oppia jotakin. Jos jään seisomaan paikalleni, kädet voisi olla ainakin ihan normaalisti sivulla.



Ja sitten. Ajattelin tehdä käännöksiä puhelinluettelon avulla. Me ollaan pyöritty niin paljon, että siitä pyörimisestä on tullut ihan erityisen palkitsevaa. Sen näkee alla olevalta videolta. Lähdin korjaamaan tuota sillä, että seuraamista piti myös väleissä palkata, neliötä piti myös suurentaa, pidemmillä väleillä saa tehtyä enemmän seuraamista. Videon neliö on aika pieni, koska isompi neliö ei mahtunut videolle. Ja sitten, jotta saisi koiran myös jatkamaan liikettä, palkka voisi tulla liikkeestä. Hauskaahan tuo oli, ensiksi opetat hiki hatussa koiran pyörimään luettelon ympärillä ja sehän pyörii! Nyt voisinkin jo varmaann aloittaa opettamaan Iineksen pyörimään toiseenkin suuntaan, ihan vaan tasapainoisen jumppaamisen takia.


perjantai 18. marraskuuta 2016

Koiralla ei tarvitse sanoa ei

 

"Väkivaltaa ja fyysistä ohjaamista sisältävä koulutus aiheuttaa koirassa negatiivista stressiä, se aiheuttaa myös pelkoa ja epävarmuutta ja näin ollen myös heikentää hyvinvointia."


Koiralle ei tarvitse äristä, murista, eikä sitä tarvitsee kieltää tekemästä asioita, koiran voi sen sijaan ohjata tekemään ennemmin jotakin mitä haluamme sen sillä hetkellä tekevän. Positiivisen kouluttamisen idea on, että palkkion poisto toimii kaikista suurimpana rangaistuksena. Palkkioita pitää osata taitavasti hallita ja pitää ymmärtää mitä koira missäkin tilanteessa haluaa kaikista eniten. Positiivinen kouluttaminen pohjautuu tieteeseen. Koirien oppimisesta ja käyttäytymisestä, sekä koirien ja ihmisten välisistä suhteista on tehty paljon tutkimuksia. On jo moneen kertaan kumottu se, että ihminen ja koira muodostaisivat keskenään lauman. Koirat eivät ole keskenäänkään kovin hyvin laumaantuvia, jos vertaa esimerkiksi vaikkapa hevoseen. Niissä maissa, joissa koirat kulkevat vapaina, ne yleensä kulkevat yksinään. Vaikka tämäkin asia on moneen kertaan tutkittu, vanhanaikaiseen johtajuuskäsitykseen edelleen törmää melkein päivittäin esimerkiksi keskusteluryhmissä. Useiden tutkimusten mukaan väkivaltaa ja fyysistä ohjaamista sisältävä koulutus aiheuttaa koirassa negatiivista stressiä, se aiheuttaa myös pelkoa ja epävarmuutta ja näin ollen myös heikentää huomattavasti koiran hyvinvointia.

Pentupuremiseen ei auta se, että koiran nenää puristetaan ja sille sanotaan topakasti ei. Kannattaa tässäkin tilanteessa ajatella asiaa koiran näkökulmasta. Se luultavasti palkkaantuu siitä huomiosta, mitä ihminen sille antaa sillä hetkellä. Sitä se on luultavasti tavoitellutkin. Tai esimerkiksi miltä näyttää koiran näkökulmasta se kun ihminen nykii sitä hihnasta. Hihna kiristyy ja ihminen nykäisee hihnasta. Jotta voi nykäistä hihnasta, joutuu ensiksi löysäämään. Ensiksi annat koiralle palkkion, jonka jälkeen heti rankaiset.

Useamman kerran on sivusta seuranneena huomannut, kuinka koiran asenne muuttuu (jotkut koirat ihan silmminähden masentuvat/laamantuvat), torumisesta. Moni hämmentyy, ne eivät ymmärrä mitä niiltä odotetaan. Jotkut koirat ovat selvästi paljon herkempiä kuin toiset. Toiset koirat ovat siedättyneet torumiseen ja fyysiseen ohjaamiseen. Jos torumisen haluaisi tehoavan koiraan, se pitäisi joka kerta voimistua. Toruminen aiheuttaa kuitenkin koirassa vain negatiivisia tuntemuksia, kuin oppimisen oivallusta. 

Perinteinen koulutusmuoto tekee koirista passiivisia. Operantin kouluttamisen idea onkin, tehdä koirasta mahdollisimman aktiivinen. Halutaan että koira tarjoaa meille asioita, jotta voimme poimia sieltä haluamamme ja lähteä sitä kautta muovaamaan vahvoja käytöksiä käytösvalikkoon. On aivan mahtava nähdä miten aiemmin passiiviseksi koulutettu koira lähtee avautumaan ja kuinka se muuttaa käytöstään akviitiseksi.

Kannattaa aina vaatia perusteluja, miksi joku asia tehdään niin kuin se tehdään.  Jos perusteluja ei löydy, kannattaa niitä etsiä. Nykyään tieto on kuitenkin suhteellisen helposti löydettävissä, samoin ammattitaitoiset ihmiset. 

torstai 10. marraskuuta 2016

Kirja-arvostelu - Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin?




"Kyky ja halu ymmärtää kanssaeläintemme sisäistä kokemusmaailmaa mahdollisimman hyvin, kaikkine iloine ja suruineen, on ihmisen ainutlaatuinen ominaisuus. Tämän kyvyn käyttäminen ei vähennä omaa ihmisarvoa - päinvastoin."

Luin vihdoin ja viimein Helena Telkänrannan palkitun ja jo suuren arvostuksen saaneen Millaista on olla eläin? -kirjan. Eläinten kokemusmaailmasta alkaa olla maailmalla jo paljon tutkimustietoa, joten tämä kirja oli pelkkä pintaraapaisu aiheesta. Kirjassa käytiin kevyesti läpi se, mitä tiede nykyään tietää eläinten älykkyydestä, tunne-elämästä ja kokemusmaailmasta. Tiedot on koottu tutkimustuloksista ympäri maailmaa, mukana myös suomalaisten keräämiä havaintoja. Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo on huomattavan pitkä, suuren työn on kirjailija tätä kirjaa kirjoittaessa tehnyt. Kirjassa on sellaista uutta tietoa, mitä ei ole vielä koulujen oppikirjoissakaan. 

"Ihmislajin oma älyllinen uteliaisuus saa monet kokemaan eläinten älykkyyden tutkimuksen kiehtovaksi. Maailma näyttää erilaiselta, kun vierasta älyä voi löytää muaaltakin kuin kenties kaukaa avaruudesta. Eläinten älyllisiä kykyjä kartoittavasta tutkimuksesta on kuitenkin myös käytännönläheisempää hyötyä. Se auttaa ymmärtämään, missä tulevat vastaan eri eläinlajien hahmotuskyvyn rajat. Tiedon avulla on helmpompi olla vaatimatta myöskään liikoja niiltä eläimiltä, joiden kanssa elämme. Kun lisäksi ymmärrämme syvällisemmin sitä, mikä on älykkyyttä ja mikä jotain muuta, onnistumme paremmin muovaamaan eläinten käyttäytymistä arkielämään ja yhteiskunnan kannalta toimivaan suuntaan."

Teksti on sujuvaa ja helppolukuista, vaikkakin kirja on täynnä asiaa. Kirjassa käsitellään monia asioita samassa yhteydessä. Kirjassa on iloisia ja koskettaviakin tarinoita ja samalla muistutetaan millaiset olot eläimillä tehotuotannossa on. Kirjassa käsitellään esimerkiksi myös klassista ehdollistumista ja operanttia kouluttamista.

Kirja on saanut Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja Lauri Jäntin palkinnon vuonna 2016 ja se valittiin myös yhdeksi vuoden 2015 Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi. Kirjalle on nyt tänä vuonna myös ilmestenyt jatko-osa Eläin ja ihminen. Ymmärtääkseni tässä uudessa kirjassa jatketaan vähän sitä, mitä tässä ensimmäisessä aloitettiin ja niinpä se tuo lisävaloa myös omien ominaisuuksiemme alkuperään. Samalla kirjassa avataan uusia näkymiä siihen, mitkä loppujen lopuksi ovat ne piirteet, jotka todella erottavat ihmisen muista eläinlajeista.