maanantai 22. elokuuta 2016

Koirien käyttäytymisen ja koulutuksen perusperiaatteita

Ajattelemme monesti, että koirat ajattevat niin kuin me, ihimillistämme eläintä. Kuinka monesti lenkillä tuleekaan vastaan niitä koiran ulkoiluttajia, jotka puhuvat remmissä räyhäävälle koirallensa kuin ihmisille. Puhumme koiralle ihmistä, vaikka meidän pitäisi osata puhua koiraa.

  • Koira toimii omasta (evolutiivisesta, lajinomaisesta, rodunomaisesta, yksilöllisestä) näkökulmastaan aina täysin järkevästi
  • Koirat kommunikoivat keskenään käyttäen elekieltä ja signaaleja, ne ovat niin nopeita ja pieniä, etteivät ihmiset aina näe niitä
  • Koira ei ole etukäteen mitään mieltä asioista, se vain reagoi
  • Koira elää tässä ja nyt
  • Ihminen pohtii ja miettii, haaveilee, elää menneessä ja tulevassa, koira ei kykene sellaiseen
  • Koira ei ajattele/ymmärrä kaikkia käytöksensä potentiaalisia seuraamuksia, se kuuluu ihmisen käytökseen sekin
  • Kaikki käytöksen muokkaamiset, ovat aina niitä samoja perusasioiden sovelluksia
  • Koira on itsekäs, siinä missä ihminenkin on, meidän tulisi tehdä halutusta käytöksestä koiralle kannattavaa ja ei-halutusta koiran näkökulmasta kannattamatonta
  • Koira oppii kaiken aikaa, kun se on hereillä
  • Koira oppii toimintansa seurauksista
  • Jos eläin oppii jotain hitaasti, tai ei ollenkaan, kouluttaja tekee jotain huonosti
  • Kaikki koirat oppivat, se on ja on aina ollut niiden olemassaolon edellytys, kauan ennen kuin ihminen keksi alkaa kouluttamaan koiria
  • Käyttäytymiseen vaikuttaa monet eri asiat; laji-rotuominaisuudet, terveydentila, oppimishistoria, ympäristön vaikutus, perinnölliset tekijät, epigenetiikka, kaikki yksilön kokemukset kohtuajasta eteenpäin
  • Koulutuksessa tärkeintä on oikea ajoitus, koirat ovat nopeita ja me ihmiset yleensä ihan liian hitaita
  • Liikunnan ja ruuan tasapaino (määrä ja laatu) on huomioitava, nykykoiralta odotetaan aikamoisen hyviä unenlahjoja, laske koirasi hereilläoloaika, aktiiviaika ja nukkumisaika
  • Monia käytösongelmia pystyy ratkomaan pelkästään liikunnan ja ruokinnan määrää muuttamalla
  • Äkillisten ongelmien synty johtuu yleensä terveydentilan muutoksesta, eli koira on kipeä jostakin/sairas, sitä ei välttämättä ihmissilmä näe mitenkään, joten koira kannattaa viedä tutkimuksiin lääkäriin/osteopaatille
  • Koiran luonnolliset käytökset vahvistuvat helposti, tekeminen vahvistuu tekemällä, haukkuminen vahvistuu haukkumalla jne
  • Ei-toivottujen käytösten kanssa on mietittävä, miksi koira toimii niin kuin toimii ja poistettava syy
  • Rankaisemalla poistettu käytös tulee esiin yleensä jotenkin muuten
  • Positiivisen vahvistamisen avulla luodaan eläimelle motivaatiota ja se oppii tekemään ja oivaltamaan itse
  • Negatiivisen rankaisun käyttö aiheutamme koiralle hämmennystä ja luomme hyvin epäluotettavia käytöksiä
  • Kouluttajan tehtävä on opettaa oppimisen kautta
  • Vahvisteet toimivat koiran moottorina, eläin kyllä kertoo mikä toimii sillä hyvänä vahvisteena

Käyttäytymisen ja persoonallisuuden periytyvyys - geenien ja ympäristön vaikutus?

Olin kuuntelemassa biologi ja eläintenkäyttäytymistutkija Katriina Tiiran luentoa koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden periytyvyydestä.

Luennolla käytiin läpi ensiksi koiran historiaa ja kesyyntymistä. Edelleenkin kuulee puhuttavan erilaisista teorioista, mistä koira on lähtöisin. Uusimman kesyteorian mukaan ihminen on ottanut sudenpentuja kasvatettavaksi, josta sittemmin on jalostuksen kautta alkanut ensiksi muodostua luppakorvia ja erilaisia värityksiä. Mutaatiot (esim. karvattomuus, pyöreä kallo) ovat lähtöisin intensiivisestä jalostuksesta, jota ihminen on tehnyt viimeiset 200 vuotta. Itse olen aina uskonut tähän susiteoriaan.

Tieteellisesti tutkittua tietoa koiran luonteesta on yllättävän vähän. Nyt sitä on kuitenkin onneksi aloitettu tutkimaan enemmän.

Luennolla käytiin läpi koiran käyttäytymistä, miten se kehittyy ja mitkä asiat vaikuttavat. Käytiin läpi koiran persoonallisuutta, sitä miten koiran luonne voidaan määritellä. Persoonalla tarkoitetaan toistuvaa tapaa toimia tilanteessa. Luonteeseen vaikuttaa koiran temperamentti, joka on synnynnäistä ja ympäristönvaikutus (elämänkokemus). 30%-50% persoonallisuudesta on perinnöllistä. Katriina tekee smartDOG kognitio testejä koirille ja huomautti siitä, että pentutestit ennustavat huonosti sitä millainen koira on aikuisena. Jotkut käytökset ja arkuudet voivat ilmetä koiralla vasta vaikka 10 vuotiaana ja jotkut koirien omistajat eivät välttämättä edes tiedä onko koira joissain tilanteissa arka, koska arkuuden näkee vasta kunnolla kun koira joutuu uusiin tilanteisiin. Arkuutta ja sen periytyvyyttä painotettiin, jalostuksessa ei kannattaisi käyttää arkoja yksilöitä. Arkuus mitä todennäköisemmin periytyy.

Käytiin läpi myös sitä, mitkä asiat vaikuttavat koiran käyttäytymiseen. Kaikki yksilön kokemukset kohtuajasta ylöspäin vaikuttavat. Puhuttiin paljon siitä, miten suuri vaikutus emon hoidolla on. Pennuista joita emo hoitaa hyvin (nuolee paljon) tulee yleensä tasa-painoisempia ja rohkeampia yksilöitä. Niistä pennuista, joiden emo ei hoida kunnolla, tulee yleensä niitä arempia yksilöitä, jotka saattavat olla myös huomattavasti stressiherkempiä. Huonot emogeenit on myös periytyviä, huonoilla emoilla ei kannattaisi teettää pentuja. On myös tutkittu, että jos 0-12 päivän ikäisiä pentuja ihminen käsittelee/ottaa syliin (eroon emosta), jolloin pennulle syntyy hyvin lievä stressi, pennuista kasvaa itsevarmempia ja rohkeampia. Sosiaalisaatio jaksoa, joka on pennuilla 3-12 viikon iässä, pidetään myös erityisen tärkeänä.

Luennon lopussa käytiin vielä joitain ongelmakäytöksiä läpi, otettiin esille esim. ääniarkuus ja yliaktiivisuus ja puhuttiin niiden periytyvyydestä. Harva ääniarkuus on peräisin mistään pelästymisestä/traumasta, mikä oli itselleni ainakin ihan uutta tietoa, sille on saatu suhteellisen korkeita periytyvyysasteita ja se voi alkaa koiralla vasta myöhemmällä iällä. Luennon jälkeen Katriina alkoi tekemään näitä kognitiotestejä, joita ei valitettavasti päässyt ulkopuoliset katsomaan. Testejä oli neljä erilaista; eleet, muisti, ongelma, kognitio. Jokainen testissä kävijä sai jokaiselle koiralle laaditun henkilökohtaisen raportin, sekä pääsyn tietokanteen, joissa voi verrata omaa koiriin muihin saman ja erirotuisten koirien tuloksiin. Aiemmin testejä on tehty vain rotukoirille, mutta nyt uutena testinä on myös seropeille kehitetty luonnearviotesti, seropi yhdistyksen pyynnöstä. Kyllä kiinnostaisi viedä Iines tuohon seropitestiin.

Tämä oli sellainen luento, mikä kannattaisi kaikkien koiran kasvattajien käydä kuulemassa. Itse en varmasti ikinä pystyisi kasvattamaan yhtään mitään, koska en pystyisi luovuttamaan kenenkään hoiviin niitä eläimiä... Mutta sain tästä kuitenkin uutta tietoa itselleni. Katriina tulee pitämään jatkoa tälle luennolla vielä myöhemmin, joten toivottavasti pääsen kuulemaan lisää.

lauantai 13. elokuuta 2016

"Operaatio" Ringo

Heinäkuussa tutustuin tomeraan pikkukoiraan Ringoon. Treenailtiin yhdessä kontaktia, kohteita, luopumista, hihnakäytöstä ym. perus juttuja. Ringo on asunut kaksi elinvuottaan lapsiperheessä, jatkuvan härdellin takaavat kolme pientä lasta, jotka leikkivät kahdessa kerroksessa. Ringosta oli tullut vilkkaassa ympäristössä erittäin haukkuherkkä, se reagoin kaikenlaisiin ääniin haukkumalla voimakkaasti. Koira oli myös erittäin rauhaton, eikä missään olosuhteissa hiljaa paikallaan oleminen tuntunut onnistuvan millään.

Perheen elämäntilanne on sen verran stressaava tälle pienelle kaverille, että päädyimme siihen, että Ringo pieni rinkula muutti meidän luokse asumaan. Katsomme myöhemmin, mikä Ringolle olisi parhaaksi ja miten koira vastaanottaa tämän uuden paikan ja koulutuksen, jääkö se kenties meille, vai palaako kotiin.

Ringo on nyt ollut meillä muutaman päivän ja muutos on huomattava. Ensimmäisen päivän aikana, mielessäni kävi pelko, että haukkasinkohan liian ison palan. Koira ei meinannut rauhoittua millään, se piti koko ajan jotain ääntä ja pyöri jaloissa. En ajatellutkaan, että mikään velho osaisin olla, että koira rauhottuisi yhdellä taikaiskulla ja muutamalla loitsulla. Levottomuus oli jotenkin vaan ihan uskomatonta ja minulle itselleni ihan uutta, joten tietysti pieni epävarmuus häilyi mielessäni.

Muutaman päivän jälkeen koira on selvästi rauhoittunut, se nukkuu päivälläkin, eikä koko ajan säntää minun perään, jos touhuan kotosalla jotakin. Eikä se hauku koko aikaa, se haukahtelee välillä joillekkin äänille, mutta hiljenee kuitenkin nopeasti. Toki vielä tulee tilanteita, joissa koira haukkuu enemmän, mutta mitään jatkuvaa räkyttämistä ei onneksi ole tarvinnut kuunnella.

Ringon koulutuksesta ja matkasta tulen raportoimaan myös tänne blogiin.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pomminvarma luoksetulo

Netti on täynnä loistavia artikkeleita luoksetulosta, sen vahvistamisesta ja tärkeydestä. Luoksetulo on kaikista tärkein asia, sitä tuskin voi liikaa toitottaa. Moni on varmasti kuullut tapaturmista, missä koira on esimerkiksi juossut auton alle, tai toisen eläimen/ihmisen kimppuun. Sen lisäksi, että pomminvarma luoksetulo voi toimia henkivakuutuksena, se voi myös auttaa kitkemään epätoivottuja käytöksiä ja tilanteita pois. Kun luoksetulosta tekee koiralle vahvan käytöksen, pystyt käyttämään sitä hyväksesi, jos koira tekee jotain epätoivottua. Sinun ei tarvitse torua koiraa, siitä mitä ei saisi tehdä, voit vain kutsua koiran luokse ja palkata sen onnistuneesta luoksetulosta. Tässä pitää tietysti olla tarkkana, ettet onnistu kouluttamaan koirallesi epätoivottua ketjua.

Pomminvarmaan luoksetuloon ei ole mitään oikotietä, ei ole olemassa mitään helppoa ja nopeaa tapaa. Toistoja pitää tehdä tuhansia, kymmenissä eri paikoissa ja eri häiriöissä.

Luoksetulon harjoittelu pitäisi aloittaa heti pennusta. Pennun kanssa kaikki on helppoa ja sehän tuleekin joka ikinen kerta luokse, se seuraa sinua jatkuvasti, eikä lähde pitkille tutkimusretkille. Siihen ei kuitenkaan pitäisi jämähtää, koska pian se ihana pieni pentu, ei olekkaan enään niin kiinnostunut sinusta, kaikki muu alkaa kiinnostamaan enemmän. Tassut kasvaa ja sen mukana rohkeus ja uteliaisuus, maailmaa haisee ihan liian mielenkiintoiselta ja muut koiratkin kutistuvat silmissä. Silloin sinun tulisi olla erityisen valppaana ja jatkaa sinnikkäästi luoksetulon vahvistamista. 

Luoksetulo tulisi rakentaa niin, että sinulla on yksi käskysana, eli nätimmin sanottuna vihje, millä kutsut koiran luoksesi. Koiran nimeä voit hokea useammankin kerran kiinnittääksesi koiran huomion, valitsemasi sana koiran tulee kuitenkin joka kerta yhdistää luoksetuloon. Tärkeää on kuitenkin ensiksi saada koiran huomio, koira joka juuri juoksentelee riemuissaan kavereiden kanssa, tuskin tulee heti siitä ensimmäisestä ilmoille kajahtaneesta "täällä"-sanasta. Jokaisesta onnistuneesta luoksetulosta koira saa palkkion. Jos luoksetulon harjoittelu on haastavaa, koira tekisi mielellään kaikenlaista muuta ja jos näet koirasi juoksevan sinua kohti, voit käyttää tilaisuutta hyväksesi, huutaa vihjeen koiran juostessa ja palkata kun se pääsee luoksesi. Jos koira ei tule sanallisesta vihjeestä luoksesi, vaan se jatkaa omia tohinoitaan, älä jatka vihjesanasi tuhlaamista, älä reagoi mitenkään, kokeile myöhemmin uudestaan. Elekielellä koiralle voi kertoa, että olet itse jatkamassa matkaa, älä mene itse koiran luokse. Luoksetulosanaa täytyy käyttää todella harkiten, sen täytyisi joka ikinen kerta tarkoittaa sitä, että koiralla vilkkuu herkkupihvien kuvat silmissä. Mitä enemmän sanaa huutelee kuuroille korville, sitä enemmän se sana alkaa muuttumaan taustameluksi, mikä ei enää lopulta merkitse koiralle mitään.

Koirilla on paljon käytöksiä, mitä ne tekisivät paljon mieluummin, kuin tulisivat hakemaan omistajalta koiranraksun. Joillekkin roduille haistelu on maailman parasta ja jotkut rakastavat juoksemista, kun taas toiset voisivat telmiä tunteja toisten koirien kanssa. Sinulla pitääkin olla mukana, jotakin vielä parempaa, jotakin mitä koira todella haluaa. Ympäristössä tulee kuitenkin vastaan väistämättä tilanteita, joissa mikään herkku tai lelu, ei toimi riittävän hyvänä vahvisteena. Tuhansien toistojen ja harjoittelun tarkoitus onkin, että luoksetulosta tulee niin vahvaa, että se toimii koiralla ihan refleksinä.

Luoksetulon vahvistaminen kannattaa aloittaa vaheittain, oli kyseessä pentu tai jo aikuinen koira. Älä aloita silloin, kun koirasi juoksee jäniksen perässä. Aloita se ensiksi sisätiloista, missä ei ole häiriöitä. Tee toistoja päivittäin ja siirry ulos, seuraa edistystä, lisää häiriöitä ja vaihtele ympäristöjä. Jos koira ei tule jossakin häiriössä luokse, häiriö on liian haastava ja pitää vain harjoitella helpommissa tilanteissa lisää. Keskity onnistumisiin, varsinkin jos koira ei meinaa palkkaantua kovin helposti, toisten koirien kanssa toistoja pystyy tekemään vaikka useita kymmeniä päivässä, kun taas toisten koirien kanssa voi onnistua tekemään yhden todella hienon luoksetulon päivässä. Käytä rohkeasti mielikuvitusta hyvän palkkion löytämiseen, se voi olla käytännössä ihan mitä vaan, se voi olla vaikka hirven jalka tai joku omin käsin leivottu haiseva lihapulla. Ei kannata myöskään jämähtää yhteen palkkioon, koska koiratkin kyllästyvät, vaihtelu virkistää. Joitain koiria ei välttämättä pieni palkka kiinnosta, mutta jos tarjoat vaikka samaa palkkaa  isommassa määrässä, se saattaakiin muuttua koiran silmissä erityisen arvokkaaksi. Jos tarpeeksi kiinnostavaa palkkaa ei meinaa millään löytyä, tee koirastasi nälkäinen. Jätä pari ruokintakertaa välistä, tai anna kotona vain jotakin juuri ja juuri maittavaa kuivapapanaa ja seuraavan kerran oikein herkkuruokaa luoksetulotreeneissä. Tämän taktiikan kanssa kuitenkin, täytyy olla tarkkana, ettei koirasta tule liian nälkäinen, koska se taas varmasti hankaloittaa oppimista.

Itse olen tehnyt varmasti kaikki mahdolliset virheet luoksetulon treenaamisessa. Koirani oli pentuna aivan erityisen energinen ja se ei mitään rakastanutkaan enempää kuin vapaana kirmailua ja kaikenlaista villivarsana viipottamista, kaikki muut koirat olivat myös hänen parhaita ystäviä, vaikka vastakkainen osapuoli ei olisi aina ollutkaan samaa mieltä. Iines oli ihan älyttömän iloinen pentu, mutta kuitenkin villikoirana eläminen ei tässä meidän yhteiskunnassa ole oikein soveliasta. Myöhemmin myös kaikenlainen pikkuriista alkoi kiinnostamaan ja takaa-ajaminen alkoi olla ihan erityisen hauskaa. Iineksestä kasvoi kovin itsevarma ja itsenäinen koira, se ei olisi millään halunnut tulla luokse, se tiesi kyllä että hurvittelusta seurasi hihnaan joutuminen, eikä kunnollista positiivista vahvistetta, joten ei ollut Iineksen vaikea valita kumpaa se touhuaa, juokseeko vapaana ja toteuttaa itseään, vai käveleekö tylsästi hihnassa. En vaan tajunnut kokeilla mitään ihan super herkkupalkkioita ja koiraihmiset antoivat mitä kummallisempia neuvoja, joita en edes lähtenyt toteuttamaan. Vuosien treenillä ja hyvillä palkkioilla, homma kuitenkin alkoi toimimaan, oikein super herkkujen mukaan tuleminen nosti koko homman kuitenkin ihan uudelle levelille. Iines ei ole vielä täysin pomminvarma luoksetulonsa kanssa, mutta aina niin houkutteleva pikkuriista alkaa menettämään merkityksensä. Luoksetuloa treenaan ja vahvistan ihan päivittäin, jotta saisin vielä joskus sen oikeasti pomminvarmaksi. Se on kyllä ihan maailman paras näky, kun koira laukkaa täysiä luokse, naama iloisessa virneessä.

Sienimetsällä on erittäin hyvä treenata luoksetuloa

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Maailma kaipaa pelastusta

15 vuotiaana halusin pelastaa maailman. Rastoitin hiukseni ja yritin pukeutumisellani viestiä, kuuluvani joihinkin minulle tuntemattomiin maailman parannusjoukkoihin. En oikeasti ymmärtänyt maailman menosta mitään, olin ihan tavallinen teini, joka halusi aina olla vähän joukosta poikkeava.  Joku kavereistani vinkkasi silloin huonoista elämäntavoistani ja epäili jaloa aikomustani.  Tajusin itsekin heti olevani hieman epäuskottava, ehkä pelkkä peace merkki rinnuksissa, ei tehnyt minusta parempaa ihmistä. Kampasin takkutukkani ja aloin pukeutumaan niin kuin kaikki muutkin. Hautasin hippiminäni ja jatkoin ihan tavallista teinielämääni.

Nyt olen 26 vuotias ja hieman hukassa tulevaisuuteni kanssa. Tuskin olen ainoa, enkä viimeinen tämän ikäinen ihminen, joka ei tiedä omaa unelma-ammattiaan. Lapsena minulla ei  ollut mitään varsinaista unelma-ammattia, jossain vaiheessa halusin olla eläinlääkäri ja myötäilin hieman mukana kun muut lapset hehkuttivat haaveitaan palomiehistä ja poliiseista. Ylä-asteen jälkeen olin taas hukassa, en tiennyt mitä olisin halunnut tehdä. Olin hyvin liikunnallinen koko nuoruuteni, pelasin tosissani koripalloa, juoksin, ratsastin ja harrastin satunnaisesti eri kausilajeja. Olisin halunnut olla ammattiurheilija, mutta en ollut tarpeeksi oma-aloitteinen lähteäkseni sille tielle. Menin lukioon hetkeksi, opon suostuttelemana. En ollut ikinä kovin hyvä lukuaineissa, oikeastaan mikään aine ei minua hirveästi kiinnostanut. En halunnut hukata kolmea vuotta lukiossa, joten koitin pyörittää eri vaihtoehtoja päässäni. En keksinyt mitään muuta, kun sen, että haluan opiskella jotakin alaa, missä saa olla eläinten kanssa tekemisissä. Hain ensimmäisenä vaihtoehtona eläintenhoitajaksi, mutta päädyinkin hevospuolelle. Äkkiä hevosalalla vierähtikin 10 vuotta, eikä sekään ehkä koskaan tuntunut ihan täysin omalta alalta, tai ehkä minulle vain yksinkertaisesti riitti.

Minulta kysyttiin, jos saisin nyt tuosta vaan kaiken tiedon ja taidon ja se vaan iskettäisiin päähäni, mitä minä haluaisin? Mitä minä haluaisin tehdä? Haluaisin kirjoittaa kirjan. Sanoin ensimmäisenä. Haluaisin olla kirjailija. Se on suuri salainen haaveeni. Haluaisin myös valokuvata. Haluaisin myös inspiroida ihmisiä, haluaisin olla persoona, joka pystyisi herättämään ajatuksia, ideoita - positiivisessa mielessä. Haluaisin edelleen parantaa maailmaa. Haluaisin että ihmiset välittäisivät toisista ihmisistä ja eläimistä, tästä maailmasta ja erityisesti myös itsestään, omasta hyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestäkin.

Miksi et kirjoittasi blogia, matkastasi eläintenkouluttajaksi? Siinäpä se, saisin kirjoittaa ja valokuvata. Saisin jakaa omia ajatuksia ja ideoita. Jos pystyisin inspiroimaan edes yhtä ihmistä tässä maailmassa, tuntisin itseni lottovoittajaksi.

Aloitin kesäkuussa tutustumisen eläintenkouluttajan ammattiin. Aloitin työkokeilun, mikä mahdollistaa sen, että saan työstä selkeän kuvan ja pystyn mahdollisesti kokeilun ohessa kouluttautumaan kouluttajaksi. Suoritan kokeiluani koirakoulussa, koirien kouluttamiseen perehtyneen ihmisen kanssa. Itseäni ei mitenkään erityisemmin ole ikinä kiinnostanut koirien kisalajit, mutta en poissulje sitä vaihtoehtoa, että voisin jostakin lajista innostua. Minua kiinnostaa ihmiset ja ihmisten koirat, ihan tavalliset kotikoirat ja arkitottelevaisuus. Minua kiinnostaa ongelmatapaukset ja jos minusta joskus tulee kouluttuja, haluaisin pystyä tuomaan apua ja tasapainoa ihmisten arkielämään koirien kanssa. Minua kiinnostaa eläinten lajityypillinen käyttäytyminen, lajien elekieli ja energia. Minua kiinostaa koirien kanssa yhdessätekeminen, liikkuminen ja se että saadaan koira ihan itse oivaltamaan.

Lyhyessä ajassa olen oppinut sen, että vaikka muutoksien tekeminen tuntuukin meistä ihmisistä aina vaikeilta, se ei kuitenkaan ole mahdotonta, eikä ikinä ole liian myöhästä. Jos lukitsee mielensä jostakin asiasta, estää itseään kehittymästä.

Tämä blogimatkani tulee käsittelemään eläinten kouluttamista, omia oivalluksia ja ajatuksia. Matkan varrella saatan haastatella erilaisia henkilöitä ja koitan luoda blogistani mahdollisimman mielenkiintoisen ja monipuolisen. Haluan kuitenkin luoda blogista oman näköiseni, haluan vapauden kirjoittaa ja kuvata hyvällä ja rennolla fiiliksellä. Pyrin seuraamaan maailmanmenoa ja vaikuttamaan siihen omilla valinnoillani. Koirien lisäksi omiin intresseihin kuuluvat mm. hevoset, marsut, puput, kissat, kirjallisuus, luonto, ruoka ja liikunta. Ajatuksia ja ideoita on paljon, sekaan mahtuu myös huumoria ja toivottavasti paljon ihania kuvia. Emme ehkä pelasta koko maailmaa tämän blogin avulla, mutta tietysti yritys on kova ja toivottavasti ainakin astetta kovempi kuin 11 vuotta sitten. Peace.