Parhaat koulutusnamit?

Mikä on hyvä koulutusnami? Mitä kannattaa syöttää? Mikä kelpaa minun koiralle? Mikä kelpaa nirsolle? Koira ei motivoidu ruoasta??

Omatekeleitä: 1 kananmuna ja Murren raakaruoka lihapötkö, levitetty lätyksi pellille ja paistettu uunissa (200'C n.20min)

Tässä vähän vinkkejä koulutusnamien etsintään. Ihan sitä koiran ruokaakin, sitä ravintoa voi ja jos on paljon treenattavaa niin pitääkin syöttää. Itse ajattelen niin, ettei ole erikseen koulutusnameja, kyse on aina koiran ravinnosta, se pitää olla mahdollisimman hyvää ja terveellistä. Listassa on nyt molempia, niitä roskaruokia ja sitten niitä ruokia, jotka käyvät täysravinnosta. Joillekkin koirille hyvän palkan etsiminen voi olla tosi iso haaste, kaikkea kannattaa kokeilla ja se joku super herkku jollekkin voi olla vaikka näkkileipä ja toiselle se voi olla vaikka kukkakaali. Kaikkea vähän outoakin siis kannattaa kokeilla, jos sitä palkkaa ei meinaa löytyä oikein mistään.

Meillä Iines syö kaikkea, se on koira sieltä ahneimmasta päästä. Ringo on nirsompi, mutta syö melkein mitä vaan lihaa hyvällä ruokahalulla, ei välitä oikein mistään teollisista (eikä varsinkaan kovista) herkuista. Molemmat syövät raakaruokaa, joten superherkkujen löytäminen tuntuu olevan suhteelliseen haastavaa. Vaihtelen ja kokeilen myös paljon kaikkia erilaisia juttuja, koska kyllästyminen tapahtuu ainakin Ringon kanssa nopeasti.

1. Alkuvoiman raakaruoka-levyt
Yksi meidän lemppareista. Laitan levyt uuniin (200'C) ja annan paistua siellä about 30 min Jäähdyttelyn jälkeen leikkaan saksilla pieniksi palasiksi. Pysyy kasassa ja paloista saa sellaisia kuin itse haluaa, omilla paistamistaidoilla palat jäävät sisältä sopivan pehmeiksi. Yhdesä paketista nameja saa tosi paljon, pätevä täysravinto ja omasta mielestäni vielä ihan kivan edullinenkin vaihtoehto.

2. Omatekeleet
Alkuvoima on helppo, ei tarvitse itse leipoa ja askarrella, pilkkomisen lisäksi. Suhteellisen helppoa on myös levittää esimerkiksi jauhelihasössöä (liha voi olla tietysti mitä vaan lihaa) pellille samalla kaavalla, paistaa ja pilkkoa. Jotta lihan saa pysymään mukavasti kasassa, sekaan voi heittää kanamunaa, jauhoja/perunajauhoja (mielestäni jauhot eivät ole välttämättömiä, tekevät käsittelystä lähinnä vaan miellyttävämpää) ja humpsis, helppoja, halpoja ja hyviä treeninameja on pellillinen. Omatekeleitä voi myös kuivattaa, jos koira tykkää enemmän rouskuvista herkuista, tai jos itse tykkää mielummin käsitellä treenissä kiinteämpiä nameja. Omatekeleet tulevat edullisiksi, jos vaan jaksaa nähdä vähän vaivaa.

3. Ziwipeak
Monien kehuma, kilohinnoillaan pilvissä leijuva Ziwipeak. Merkin ilmakuivattu täysravinto on pilkottu pieniksi neliönmuotoisiksi lastuiksi, joita on todella helppo syöttää treeninameina. Lastut ovat pehmeitä, joten ne saa halutessaan pilkottua vieläkin pienemmiksi ihan pikkukoirille. Jokaisessa maussa on oikeasti todella suuret prosentit lihaa, eikä mitään turhuuksia. Meillä koirat eivät tästä hullaannu, mutta syövät kuitenkin. Hinta on meille liian kova säännöllisesti syötettäväksi. Kilohinnat pyörivät jossain 22€ tienoilla. Ziwipeakia saa esimerkiksi täältä.

4. Natural Menu

Olen kolunnut monia keskusteluja koulutusnameista ja kysellyt ihan livenäkin koirien omistajilta/kouluttajilta hyviä namivinkkejä. Natural menun kuivaruoka on pompannut monesti esiin. Nappula on puolikosteaa, pystyy helposti pilkkomaan pienemmäksi. Sisältää 70% tuoretta lihaa. Tätä syö Ringokin ihan innolla, tosi helppoa syöttää treenissä ja suhteellisen edullistakin. Kilohinta pyörii siellä kuuden euron kieppeillä.

5. Narutis Freash Meat
Naturisin makkarat ovat saavuttaneet suuren suosion ja niistä kuuleekin paljon puhuttavan. Tämä makkara on ilmeisesti suunniteltu nimenomaan treeniin, sen voi pilkkoa ja se tosissaan pysyy hyvin kasassa, eikä ole sellainen tahmainen, niin kuin melkein kaikki muut "tavalliset" koiranmakkarat. Netistä luin että tuote on valmistettu tuorelihasta ja perunaproteiini pitää sen kasassa + tuote sisältää merilevää ja kivennäisiä. Minulla on kerran ollut tätä kokeena ja koirat kyllä söivät ja tykkäsivät. Mitään hullaannus reaktiota (tämäkään) ei saanut aikaan. Yksi pötkö maksaa noin 4,90€ ja siinä on 650 grammaa tavaraa.

6. Tavalliset marketti-koiranmakkarat
Naturisin makkara on kiva siitä, että se tosissaan pysyy kasassa, eikä tahmaa. Tavalliset makkarat sitten ovat yleensä sellaisia tahmaisia ja hajoavia. Meillä kuitenkin tämmöiset ällöt ja tahmaiset markettimakkarat kuitenkin maistuvat erityisen hyvin. Näissä makkaroissa on paljon valinnanvaraa ja joukosta voi löytää ihan hyviäkin vaihtoehtoja ja nimenomaan sellaisiakin ihan hyvin kasassa pysyviä. Monet markettimakkarat ovat suhteellisen edullisia, itse kuitenkin vähän katson mitä ne sisältävät, monet makkarat sisältävät paljon vettä ja esimerkiksi riisiä. Ja useimmissa halpamakkaroissa saattaa lukea että sisältää vaikka 90% eläinperäisiä tuotteita (10% nautaa) eli käytännössä tuote voi sisältää melkeinpä mitä vaan.

7. Kissanruoka
Kiistelty (?) kissanruoka. Jotkut sanovat että kissanruoka sisältäisi jotakin koiralle haitallista - en ole löytänyt itse tästä mitään näyttöä, eikä moni muukaan. Väitetään myös että kissanruokaa voi hyvinkin antaa koiralle, mutta koiranruokaa ei tulisi antaa kissalle, tästäkään väittämästä en ole löytänyt mitään näyttöä. Enivei, oli se niin tai näin, minä syötän satunnaisesti kissanruokaa koirille, se toimii meillä sellaisena superpalkkana. Se on yksi niistä harvoista herkuista, joista meillä hullaannutaan.

8. Sisäelimet; sydän, maksa, munuainen
Koira tarvitsee A-vitamiinia, minkä se saa sisäelimistä (tai purkista). A-vitamiini varastoituu, joten moni raakaruoan syöttäjä syöttääkin sisäelimiä esimerkiksi kerran/pari viikossa. Meillä syötetään kerran/pari viikossa sisäelimet treeninameina. Ostan ihmisten lihahyllyltä sisäelimiä, laitan kattilaan ja keitän reilun ajan (olen sellainen kotikokki etten paljon kelloa katsele), annan jäähtyä ja pilkon. Täyttä ravintoa ja maistuu molemmille hyvin. Koirille on usein myynnissä broilerin sydämiä, mitkä ovat monien koirien herkkua (voi syöttää niin raakana, kuin keitettynäkin).

9. Sian kieli
Kieliä löytyy myös sieltä ihmisten lihaosastolta. Esimerkiksi S-marketeista löytyy melkeinpä aina sisäelimet ja sian kieli samasta rivistä vierekkäin, vakuumipakatuista pakkauksista (jos ilta-aikaan käy sopivasti, voi löytää vielä aleversioita). Sama juttu kielen kanssa; veteen kiehumaan, jäähtyminen ja pilkkominen. Olen kuullut, että monet koirat hullaantuvat kielestä. Ei meidän raakaruoan syöjät, toki se hyvää on ja alas menee, mutta mitään sormet irti -efektiä ei aiheuta.

10. Frolic
Frolicin rinkulat eivät varmasti paljon esittelyjä kaipaa. Pehmeitä ja maistuvia roskaruokanappuloita. Nämä nappulat maistuvat myös meidän Ringolle, joka ei paljon nappuloita suuhunsa pane. En itse lähtisi suosittelemaan näitä kuitenkaan säännölliseksi herkuksi.

11. Tahnat ja maksamakkara
Koirille on omia sellaisia tuubeja, joista voi puristaa nökäreen maksamakkaran tyylistä mönjää, vaikkapa suoraan suuhun. En ole itse kokeillut näitä tahnoja vielä kertaakaan. Tavallinen ihmisille suunnattu maksamakkara on Ringon mielestä ainakin tosi kova juttu. Tuubista on tietysti helppoa ja siistiä se syöttäminen, kun taas maksamakkara on sellaista sotkuista syötettävää. Uskoisin että nykyään on ihmistenkin maksamakkaroissa tuubiversioita, enpä ole perehtynyt, kun en itse kyseistä tahnaa syö.

12. Nakit, makkarat, leikkeleet, lihapullat, juusto
Kaikki nämä "tavalliset" treeninamit, mitä edelleen varmasti moni syöttää. Pyrin itse välttelemään näiden kaikkien syöttämistä suolamäärien takia. Meillä nakit on tosi kova juttu, saatan ihan silloin tällöin ostaa pienen paketin nakkeja. Aina yhtä ihmeellinen nakki, mikä siitä tekeekin koirien mielestä niin hyvän?
13. Kanan/kalkkunan kaulat
Joskus tarvitsee isomman palkan. Esimerkiksi Iineksen luoksetulo-treeneissä käytän välillä kauloja.

14. Rustot/luut
Isompina palkkoina.

15. Lihatikut
On kaikenlaisia erilaisia lihatikkuja, on kovia, pehmeitä ja kaikkea siltä väliltä. Suurimmasta osasta pystyy leikkaamaan tai napsauttelemaan paloja.

16. Kovat kuivanappula

Mikä tahansa kuivanappula, mikä koiralle maistuu. Listasin ylemmäs jo nappuloita, muutaman pehmeän version, mistä kuulee puhuttavan koulutusnappuna, mutta onhan hyllyt tietysti pullollaan erilaisia nappulavaihtoehtoja.

17. Kovat herkut
Itse tykkään syöttää treenatessa jotakin pehmeää, niin koira ei käytä aikaa pureskeluun (eri asia jos antaa jonkun isomman palkan, jostakin "super" suorituksesta). Mutta jotkut koirat tietysti tykkäävät vaikkapa kuivatusta mahalaukusta tai jostain muusta kovasta herkusta.

18. Kuivatut kalat
Esimerkiksi jotakin kuivattuja silakoita on monessa paikassa koirille myynnissä ja olen kuullut, että toimivat monille nirsoillekkin ihan sellaisen superpalkkana. Joskus aikoja sitten olen Iineksellä näitä syöttänyt, mutta en enää muista reaktiota. Tämäkin meneekin sinne aion kokeilla -listaan.

19. Kypsennetty kana
Kypsennetty kana on tosi hyvä herkku, ainakin meillä, se on sellainen mistä Ringokin ihan hullaantuu. Raaka kana ei aiheuta sellaista suurta innostusta, mutta nimenomaan kypsennettynä toimii meillä hyvin.

20. "Oudot" jutut 
Ruisleipä, kukkakaali, kurkku, porkkana. You name it.

21. Platinumin puolikostea nappula
Kilpaileva nappula Natural Menulle? Aikalailla samannäköistä ja oloista nappulaa kun Natural Menu, saman verran (70%) myös tuoretta lihaa. Hintakin on melko sama. Omaan nenään hivenen pahemman (yleensä hyvä juttu) hajuinen. Meillä jostain syystä Ringo tykkää Platinumin Adult Iberico nappulasta ihan erityisen paljon, se on ihan uusi hittinami meillä. Platinumin nappuja saa esimerkiksi Visiolta.


---> Listaa päivitetty 28.12

Mitä listasta puuttuu? Mikä on sinun koirasi lemppari?

Arkitottista Iineksen kanssa

Muutama postaus on kehitteillä luonnoksissa, mutta laitetaas tähän väliin vähän ajatuksia treenaamisesta. Keksin meille oman ihan oman lajin; Veeran ja Iineksen rento arkitottis. Liikkeitä, jotka ovat kivoja ja hyödyllisiä, eikä niistä tarvitse ottaa suurta stressiä, eikä viivoittimia välttämättä tarvitse kaivaa penaalista (jos ei halua).

En ole ikinä ollut kovin kiinnostunut koiran kanssa kisaamisesta. En ole missään vaiheessa ollut tarpeeksi kiinnostunu aiheesta, että olisin jaksanut perehtyä. Olen toki saanut kuulla kavereilta, ettei Iines osaa mitään/ei se mitään tottele... On kai ihmisille ihan luonnollista, että jos joku sanoo, ettet osaa, haluat näyttää osaavasi. En kuitenkaan haluaisi koskaan aloittaa tuhansien toistojen ruljanssia, vain näyttämisen halusta. Olen oikeasti ehkä liian laiska, enkä jaksa olla mittanauhan kanssa viilamassa liikkeitä. Olen ollut hevosalalla 10 vuotta, suurpiirteistä ronskia työotetta tekemiseen on vaikea muuttaa. Minun mielestä on äärimmäisen hauskaa tehdä Iineksen kanssa juttuja, jos aloittaisin viilaamisen, saattaisin helposti kadottaa tekemisen ilon. Ehkä seuraavan koiran kanssa aloitan tekemään jotain ihan tosissaan? Kisaaminen voisi toisaalta olla ihan hauskaa, jos siihen perehtyisi ja voisi olla satavarma koirasta ja itsestä.

Alla videolla treeniä; paikalla oloa, luoksetuloa ja sivulle siirtymistä etukautta, ja vähän seuraamista. Tavoitteet näille liikkeille: Koira tulisi luokse suoraan minun eteen, sivulle siirtyminen tapahtuisi ketterämmin/nopeammin, paikkaolo pitäisi saada varmemmaksi, seuraaminen tiukemmaksi ja tuo maahanmeno olisi sellainen mitä pitäisi kaikista eniten treenata. Haluaisin että koira tipahtaisi viereeni, latenssilla nolla, nyt se tuppaa työntyä minuun eteeni tai johonkin muuhun epämääräiseen kohtaan. Noh sehän tekee just niinkun olen sille sen opettanut, vähän sinne päin ja monesti arjessa nimenomaan pyydän koiran minun eteeni maate. Maatemenoa Iines myös ennakoi kaikista eniten, samaten luoksetuloa, niitä kahta on niin paljon kuitenkin treenattu. Ja sitten tuohon omaan liikehdintään voisi taas tästäkin videoinnista oppia jotakin. Jos jään seisomaan paikalleni, kädet voisi olla ainakin ihan normaalisti sivulla.

Ja sitten. Ajattelin tehdä käännöksiä puhelinluettelon avulla. Me ollaan pyöritty niin paljon, että siitä pyörimisestä on tullut ihan erityisen palkitsevaa. Sen näkee alla olevalta videolta. Lähdin korjaamaan tuota sillä, että seuraamista piti myös väleissä palkata, neliötä piti myös suurentaa, pidemmillä väleillä saa tehtyä enemmän seuraamista. Videon neliö on aika pieni, koska isompi neliö ei mahtunut videolle. Ja sitten, jotta saisi koiran myös jatkamaan liikettä, palkka voisi tulla liikkeestä. Hauskaahan tuo oli, ensiksi opetat hiki hatussa koiran pyörimään luettelon ympärillä ja sehän pyörii! Nyt voisinkin jo varmaann aloittaa opettamaan Iineksen pyörimään toiseenkin suuntaan, ihan vaan tasapainoisen jumppaamisen takia.

Koiralla ei tarvitse sanoa ei

 

"Väkivaltaa ja fyysistä ohjaamista sisältävä koulutus aiheuttaa koirassa negatiivista stressiä, se aiheuttaa myös pelkoa ja epävarmuutta ja näin ollen myös heikentää hyvinvointia."

Koiralle ei tarvitse äristä, murista, eikä sitä tarvitsee kieltää tekemästä asioita, koiran voi sen sijaan ohjata tekemään ennemmin jotakin mitä haluamme sen sillä hetkellä tekevän. Positiivisen kouluttamisen idea on, että palkkion poisto toimii kaikista suurimpana rangaistuksena. Palkkioita pitää osata taitavasti hallita ja pitää ymmärtää mitä koira missäkin tilanteessa haluaa kaikista eniten. Positiivinen kouluttaminen pohjautuu tieteeseen. Koirien oppimisesta ja käyttäytymisestä, sekä koirien ja ihmisten välisistä suhteista on tehty paljon tutkimuksia. On jo moneen kertaan kumottu se, että ihminen ja koira muodostaisivat keskenään lauman. Koirat eivät ole keskenäänkään kovin hyvin laumaantuvia, jos vertaa esimerkiksi vaikkapa hevoseen. Niissä maissa, joissa koirat kulkevat vapaina, ne yleensä kulkevat yksinään. Vaikka tämäkin asia on moneen kertaan tutkittu, vanhanaikaiseen johtajuuskäsitykseen edelleen törmää melkein päivittäin esimerkiksi keskusteluryhmissä. Useiden tutkimusten mukaan väkivaltaa ja fyysistä ohjaamista sisältävä koulutus aiheuttaa koirassa negatiivista stressiä, se aiheuttaa myös pelkoa ja epävarmuutta ja näin ollen myös heikentää huomattavasti koiran hyvinvointia.

Pentupuremiseen ei auta se, että koiran nenää puristetaan ja sille sanotaan topakasti ei. Kannattaa tässäkin tilanteessa ajatella asiaa koiran näkökulmasta. Se luultavasti palkkaantuu siitä huomiosta, mitä ihminen sille antaa sillä hetkellä. Sitä se on luultavasti tavoitellutkin. Tai esimerkiksi miltä näyttää koiran näkökulmasta se kun ihminen nykii sitä hihnasta. Hihna kiristyy ja ihminen nykäisee hihnasta. Jotta voi nykäistä hihnasta, joutuu ensiksi löysäämään. Ensiksi annat koiralle palkkion, jonka jälkeen heti rankaiset.

Useamman kerran on sivusta seuranneena huomannut, kuinka koiran asenne muuttuu (jotkut koirat ihan silmminähden masentuvat/laamantuvat), torumisesta. Moni hämmentyy, ne eivät ymmärrä mitä niiltä odotetaan. Jotkut koirat ovat selvästi paljon herkempiä kuin toiset. Toiset koirat ovat siedättyneet torumiseen ja fyysiseen ohjaamiseen. Jos torumisen haluaisi tehoavan koiraan, se pitäisi joka kerta voimistua. Toruminen aiheuttaa kuitenkin koirassa vain negatiivisia tuntemuksia, kuin oppimisen oivallusta. 

Perinteinen koulutusmuoto tekee koirista passiivisia. Operantin kouluttamisen idea onkin, tehdä koirasta mahdollisimman aktiivinen. Halutaan että koira tarjoaa meille asioita, jotta voimme poimia sieltä haluamamme ja lähteä sitä kautta muovaamaan vahvoja käytöksiä käytösvalikkoon. On aivan mahtava nähdä miten aiemmin passiiviseksi koulutettu koira lähtee avautumaan ja kuinka se muuttaa käytöstään akviitiseksi.

Kannattaa aina vaatia perusteluja, miksi joku asia tehdään niin kuin se tehdään.  Jos perusteluja ei löydy, kannattaa niitä etsiä. Nykyään tieto on kuitenkin suhteellisen helposti löydettävissä, samoin ammattitaitoiset ihmiset. 

Kirja-arvostelu - Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin?

"Kyky ja halu ymmärtää kanssaeläintemme sisäistä kokemusmaailmaa mahdollisimman hyvin, kaikkine iloine ja suruineen, on ihmisen ainutlaatuinen ominaisuus. Tämän kyvyn käyttäminen ei vähennä omaa ihmisarvoa - päinvastoin."

Luin vihdoin ja viimein Helena Telkänrannan palkitun ja jo suuren arvostuksen saaneen Millaista on olla eläin? -kirjan. Eläinten kokemusmaailmasta alkaa olla maailmalla jo paljon tutkimustietoa, joten tämä kirja oli pelkkä pintaraapaisu aiheesta. Kirjassa käytiin kevyesti läpi se, mitä tiede nykyään tietää eläinten älykkyydestä, tunne-elämästä ja kokemusmaailmasta. Tiedot on koottu tutkimustuloksista ympäri maailmaa, mukana myös suomalaisten keräämiä havaintoja. Kirjan lopussa oleva lähdeluettelo on huomattavan pitkä, suuren työn on kirjailija tätä kirjaa kirjoittaessa tehnyt. Kirjassa on sellaista uutta tietoa, mitä ei ole vielä koulujen oppikirjoissakaan. 

"Ihmislajin oma älyllinen uteliaisuus saa monet kokemaan eläinten älykkyyden tutkimuksen kiehtovaksi. Maailma näyttää erilaiselta, kun vierasta älyä voi löytää muaaltakin kuin kenties kaukaa avaruudesta. Eläinten älyllisiä kykyjä kartoittavasta tutkimuksesta on kuitenkin myös käytännönläheisempää hyötyä. Se auttaa ymmärtämään, missä tulevat vastaan eri eläinlajien hahmotuskyvyn rajat. Tiedon avulla on helmpompi olla vaatimatta myöskään liikoja niiltä eläimiltä, joiden kanssa elämme. Kun lisäksi ymmärrämme syvällisemmin sitä, mikä on älykkyyttä ja mikä jotain muuta, onnistumme paremmin muovaamaan eläinten käyttäytymistä arkielämään ja yhteiskunnan kannalta toimivaan suuntaan."

Teksti on sujuvaa ja helppolukuista, vaikkakin kirja on täynnä asiaa. Kirjassa käsitellään monia asioita samassa yhteydessä. Kirjassa on iloisia ja koskettaviakin tarinoita ja samalla muistutetaan millaiset olot eläimillä tehotuotannossa on. Kirjassa käsitellään esimerkiksi myös klassista ehdollistumista ja operanttia kouluttamista.

Kirja on saanut Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja Lauri Jäntin palkinnon vuonna 2016 ja se valittiin myös yhdeksi vuoden 2015 Tieto-Finlandia -ehdokkaaksi. Kirjalle on nyt tänä vuonna myös ilmestenyt jatko-osa Eläin ja ihminen. Ymmärtääkseni tässä uudessa kirjassa jatketaan vähän sitä, mitä tässä ensimmäisessä aloitettiin ja niinpä se tuo lisävaloa myös omien ominaisuuksiemme alkuperään. Samalla kirjassa avataan uusia näkymiä siihen, mitkä loppujen lopuksi ovat ne piirteet, jotka todella erottavat ihmisen muista eläinlajeista. 

Pelot, ääniarkuus, eroahdistus - vaikuttavat tekijät?

Elokuussa kävin kuuntelemassa Katriina Tiiran luennon, josta kirjoitin oman postauksen. Eilen oli taas uusi luento peloista. Olin odottanut tätä erityisellä mielenkiinnolla, koska tällä hetkellä ääniarkuus on meillä Ringon kanssa ajankohtainen aihe. Klassisella ehdollistamisella ääniarkuutta on saatu hallittua ja hillittyä. Ringon ääniarkuus ei ole onneksi mistään sieltä pahimmasta päästä, että koira menisi läpi seinien, joka tapauksessa minua kiinnostaa nimenomaan ne vaikuttavat tekijät ja kaikki tutkimustiedot aiheesta. Eroahdistus on myös sellainen suuri mysteeri, mikä minua on aina kiinnostanut.

Luennon alussa käsiltetiin aihetta lateralisaatio, mikä on mielestäni erityisen kiinnostava aihe ja haluaisin ehdottomasti perehtyä aiheeseen syvemmin. Aivopuoliskojen erilaisuudesta eli lateralisaatiosta, on tiedetty jo pitkään. Koirien lateralisaatiota on tutkittu kuitenkin yllätys yllätys hyvin vähän. Eläimillä oikea aivopuolisko käsittelee pelkoa ja epävarmuutta (perääntyminen). Vasen aivopuolisko lähestymistä ja uteliaisuutta. Koirilla joitakin viitteitä, että esimerkiksi tutuille ihmisille häntä heiluu enemmän oikealle, vieraille koirille enemmän vasemmalle. Lateralisaatiota voidaan tutkia myös esimerkiksi kiharan/pyörteen suunnasta (rakenteellinen) sekä tassuisuudesta (motorinen).

Tämä jälkeen siirryttiin pelokkuuteen. Pelokkuuden ilmenemisessä on hyvin suuria rotukohtaisia eroja ja kaikkia rotuja ei läheskään ole tutkittu, joten tietoa on hyvin vähän. Tähän astisten tutkimusten mukaan, pienet koirat ovat pelokkaampia ja agressiivisempia, kuin isot koirat. Pienillä koirilla on myös tutkitusti enemmän ongelmakäyttäytymistä (mm. astumista, omistajaa kohtaan agressio, eroahdistus jne.). Kallon muodolla voi myös olla vaikutusta. Tutkimuksissa pitkäkalloiset ja kevyet koirat (käytetään monesti metsästyksessä) pelkäsivät eniten ääniä ja olivat pisimään peloissaan. Pyöreäkalloiset (monesti seurakoiria) ovat tutkimusten mukaan ihmisystävällisempiä ja sosiaalisempia.

Pelokkuus on tutkitusti vahvasti perinnöllistä (30-50% perimää). Puuttellinen emon hoito, huono sosialistaminen ja huonot kokemukset vaikuttavat myös voimakkaasti. Yleistynyt arkuus (uudet ihmiset, tilanteet, koirat) on ajateltu olevan perinnöllisen arkuuden merkki.

Pelokkuuden jälkeen käsiteltiin ääniarkuutta, joka myöskin tutkitusti on voimakkaasti periytyvää. Joissain roduissa ääniarkuus on saattanut "vahingossa" yleistyä, koska siihen ei ole kiinnitetty jalostuksessa huomiota. Myöskin sterilisaatio altistaa ääniarkuudelle. Ääniaran koiran kortisoliarvot nousevat 207% ja pysyvät korkeana 40 minuuttia äänialtistuksen jälkeen. Tutkimuksien mukaan omistajan reaktiolla ei ole väliä, mutta toisen koiran läsnäolo lieventää reaktiota.

Ääniarkuuden jälkeen käsiteltiin viimeiseksi eroahdistusta. Eroahdistuksen diagnosointi on vaikeaa ja sitä onkin todella vaikea tutkita (yksinolo-ongelmat eivät ole eroahdistusta). Eroahdistus esiintyy usein koirilla, joille omistaja on erityisen tärkeä emotionaalisesti, kaikki tällaiset koirat eivät kuitenkaan kehitä eroahdistusta. Eroahdistuksesta ei siis ole mitään selviä tutkimustuloksia. Tähän asti on tehty yksi kunnollinen tutkimus (215 koiraa, joilla eroahdistus), jossa todettiin että eroahdistuksesta kärsivät koirat ovat useammin steriloituja uroksia. 43,5% koirista myös ääniarkoja, eroahdistuksen lisäksi. Tutkimuksissa nousi myös esille kolme koirarotua, joilla eroahdistusta on suhteessa enemmän; cockerspaniel, mäyräkoira ja snautserit. Eroahdistu alkaa keskimäärin 1,5 vuoden iässä.

Tämä oli kyllä todella mielenkiintoinen luento! 5/5!

Koirien käyttäytymisen ja koulutuksen perusperiaatteita

Ajattelemme monesti, että koirat ajattevat niin kuin me, ihimillistämme eläintä. Kuinka monesti lenkillä tuleekaan vastaan niitä koiran ulkoiluttajia, jotka puhuvat remmissä räyhäävälle koirallensa kuin ihmisille. Puhumme koiralle ihmistä, vaikka meidän pitäisi osata puhua koiraa.

• Koira toimii omasta (evolutiivisesta, lajinomaisesta, rodunomaisesta, yksilöllisestä) näkökulmastaan aina täysin järkevästi
• Koirat kommunikoivat keskenään käyttäen elekieltä ja signaaleja, ne ovat niin nopeita ja pieniä, etteivät ihmiset aina näe niitä
• Koira ei ole etukäteen mitään mieltä asioista, se vain reagoi
• Koira elää tässä ja nyt
• Ihminen pohtii ja miettii, haaveilee, elää menneessä ja tulevassa, koira ei kykene sellaiseen
• Koira ei ajattele/ymmärrä kaikkia käytöksensä potentiaalisia seuraamuksia, se kuuluu ihmisen käytökseen sekin
• Kaikki käytöksen muokkaamiset, ovat aina niitä samoja perusasioiden sovelluksia
• Koira on itsekäs, siinä missä ihminenkin on, meidän tulisi tehdä halutusta käytöksestä koiralle kannattavaa ja ei-halutusta koiran näkökulmasta kannattamatonta
• Koira oppii kaiken aikaa, kun se on hereillä
• Koira oppii toimintansa seurauksista
• Jos eläin oppii jotain hitaasti, tai ei ollenkaan, kouluttaja tekee jotain huonosti
• Kaikki koirat oppivat, se on ja on aina ollut niiden olemassaolon edellytys, kauan ennen kuin ihminen keksi alkaa kouluttamaan koiria
• Käyttäytymiseen vaikuttaa monet eri asiat; laji-rotuominaisuudet, terveydentila, oppimishistoria, ympäristön vaikutus, perinnölliset tekijät, epigenetiikka, kaikki yksilön kokemukset kohtuajasta eteenpäin
• Koulutuksessa tärkeintä on oikea ajoitus, koirat ovat nopeita ja me ihmiset yleensä ihan liian hitaita
• Liikunnan ja ruuan tasapaino (määrä ja laatu) on huomioitava, nykykoiralta odotetaan aikamoisen hyviä unenlahjoja, laske koirasi hereilläoloaika, aktiiviaika ja nukkumisaika
• Monia käytösongelmia pystyy ratkomaan pelkästään liikunnan ja ruokinnan määrää muuttamalla
• Äkillisten ongelmien synty johtuu yleensä terveydentilan muutoksesta, eli koira on kipeä jostakin/sairas, sitä ei välttämättä ihmissilmä näe mitenkään, joten koira kannattaa viedä tutkimuksiin lääkäriin/osteopaatille
• Koiran luonnolliset käytökset vahvistuvat helposti, tekeminen vahvistuu tekemällä, haukkuminen vahvistuu haukkumalla jne
• Ei-toivottujen käytösten kanssa on mietittävä, miksi koira toimii niin kuin toimii ja poistettava syy
• Rankaisemalla poistettu käytös tulee esiin yleensä jotenkin muuten
• Positiivisen vahvistamisen avulla luodaan eläimelle motivaatiota ja se oppii tekemään ja oivaltamaan itse
• Negatiivisen rankaisun käyttö aiheutamme koiralle hämmennystä ja luomme hyvin epäluotettavia käytöksiä
• Kouluttajan tehtävä on opettaa oppimisen kautta
• Vahvisteet toimivat koiran moottorina, eläin kyllä kertoo mikä toimii sillä hyvänä vahvisteena

Käyttäytymisen ja persoonallisuuden periytyvyys - geenien ja ympäristön vaikutus?

Olin kuuntelemassa biologi ja eläintenkäyttäytymistutkija Katriina Tiiran luentoa koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden periytyvyydestä.

Luennolla käytiin läpi ensiksi koiran historiaa ja kesyyntymistä. Edelleenkin kuulee puhuttavan erilaisista teorioista, mistä koira on lähtöisin. Uusimman kesyteorian mukaan ihminen on ottanut sudenpentuja kasvatettavaksi, josta sittemmin on jalostuksen kautta alkanut ensiksi muodostua luppakorvia ja erilaisia värityksiä. Mutaatiot (esim. karvattomuus, pyöreä kallo) ovat lähtöisin intensiivisestä jalostuksesta, jota ihminen on tehnyt viimeiset 200 vuotta. Itse olen aina uskonut tähän susiteoriaan.

Tieteellisesti tutkittua tietoa koiran luonteesta on yllättävän vähän. Nyt sitä on kuitenkin onneksi aloitettu tutkimaan enemmän.

Luennolla käytiin läpi koiran käyttäytymistä, miten se kehittyy ja mitkä asiat vaikuttavat. Käytiin läpi koiran persoonallisuutta, sitä miten koiran luonne voidaan määritellä. Persoonalla tarkoitetaan toistuvaa tapaa toimia tilanteessa. Luonteeseen vaikuttaa koiran temperamentti, joka on synnynnäistä ja ympäristönvaikutus (elämänkokemus). 30%-50% persoonallisuudesta on perinnöllistä. Katriina tekee smartDOG kognitio testejä koirille ja huomautti siitä, että pentutestit ennustavat huonosti sitä millainen koira on aikuisena. Jotkut käytökset ja arkuudet voivat ilmetä koiralla vasta vaikka 10 vuotiaana ja jotkut koirien omistajat eivät välttämättä edes tiedä onko koira joissain tilanteissa arka, koska arkuuden näkee vasta kunnolla kun koira joutuu uusiin tilanteisiin. Arkuutta ja sen periytyvyyttä painotettiin, jalostuksessa ei kannattaisi käyttää arkoja yksilöitä. Arkuus mitä todennäköisemmin periytyy.

Käytiin läpi myös sitä, mitkä asiat vaikuttavat koiran käyttäytymiseen. Kaikki yksilön kokemukset kohtuajasta ylöspäin vaikuttavat. Puhuttiin paljon siitä, miten suuri vaikutus emon hoidolla on. Pennuista joita emo hoitaa hyvin (nuolee paljon) tulee yleensä tasa-painoisempia ja rohkeampia yksilöitä. Niistä pennuista, joiden emo ei hoida kunnolla, tulee yleensä niitä arempia yksilöitä, jotka saattavat olla myös huomattavasti stressiherkempiä. Huonot emogeenit on myös periytyviä, huonoilla emoilla ei kannattaisi teettää pentuja. On myös tutkittu, että jos 0-12 päivän ikäisiä pentuja ihminen käsittelee/ottaa syliin (eroon emosta), jolloin pennulle syntyy hyvin lievä stressi, pennuista kasvaa itsevarmempia ja rohkeampia. Sosiaalisaatio jaksoa, joka on pennuilla 3-12 viikon iässä, pidetään myös erityisen tärkeänä.

Luennon lopussa käytiin vielä joitain ongelmakäytöksiä läpi, otettiin esille esim. ääniarkuus ja yliaktiivisuus ja puhuttiin niiden periytyvyydestä. Harva ääniarkuus on peräisin mistään pelästymisestä/traumasta, mikä oli itselleni ainakin ihan uutta tietoa, sille on saatu suhteellisen korkeita periytyvyysasteita ja se voi alkaa koiralla vasta myöhemmällä iällä. Luennon jälkeen Katriina alkoi tekemään näitä kognitiotestejä, joita ei valitettavasti päässyt ulkopuoliset katsomaan. Testejä oli neljä erilaista; eleet, muisti, ongelma, kognitio. Jokainen testissä kävijä sai jokaiselle koiralle laaditun henkilökohtaisen raportin, sekä pääsyn tietokanteen, joissa voi verrata omaa koiriin muihin saman ja erirotuisten koirien tuloksiin. Aiemmin testejä on tehty vain rotukoirille, mutta nyt uutena testinä on myös seropeille kehitetty luonnearviotesti, seropi yhdistyksen pyynnöstä. Kyllä kiinnostaisi viedä Iines tuohon seropitestiin.

Tämä oli sellainen luento, mikä kannattaisi kaikkien koiran kasvattajien käydä kuulemassa. Itse en varmasti ikinä pystyisi kasvattamaan yhtään mitään, koska en pystyisi luovuttamaan kenenkään hoiviin niitä eläimiä... Mutta sain tästä kuitenkin uutta tietoa itselleni. Katriina tulee pitämään jatkoa tälle luennolla vielä myöhemmin, joten toivottavasti pääsen kuulemaan lisää.

"Operaatio" Ringo

Heinäkuussa tutustuin tomeraan pikkukoiraan Ringoon. Treenailtiin yhdessä kontaktia, kohteita, luopumista, hihnakäytöstä ym. perus juttuja. Ringo on asunut kaksi elinvuottaan lapsiperheessä, jatkuvan härdellin takaavat kolme pientä lasta, jotka leikkivät kahdessa kerroksessa. Ringosta oli tullut vilkkaassa ympäristössä erittäin haukkuherkkä, se reagoin kaikenlaisiin ääniin haukkumalla voimakkaasti. Koira oli myös erittäin rauhaton, eikä missään olosuhteissa hiljaa paikallaan oleminen tuntunut onnistuvan millään.

Perheen elämäntilanne on sen verran stressaava tälle pienelle kaverille, että päädyimme siihen, että Ringo pieni rinkula muutti meidän luokse asumaan. Katsomme myöhemmin, mikä Ringolle olisi parhaaksi ja miten koira vastaanottaa tämän uuden paikan ja koulutuksen, jääkö se kenties meille, vai palaako kotiin.

Ringo on nyt ollut meillä muutaman päivän ja muutos on huomattava. Ensimmäisen päivän aikana, mielessäni kävi pelko, että haukkasinkohan liian ison palan. Koira ei meinannut rauhoittua millään, se piti koko ajan jotain ääntä ja pyöri jaloissa. En ajatellutkaan, että mikään velho osaisin olla, että koira rauhottuisi yhdellä taikaiskulla ja muutamalla loitsulla. Levottomuus oli jotenkin vaan ihan uskomatonta ja minulle itselleni ihan uutta, joten tietysti pieni epävarmuus häilyi mielessäni.

Muutaman päivän jälkeen koira on selvästi rauhoittunut, se nukkuu päivälläkin, eikä koko ajan säntää minun perään, jos touhuan kotosalla jotakin. Eikä se hauku koko aikaa, se haukahtelee välillä joillekkin äänille, mutta hiljenee kuitenkin nopeasti. Toki vielä tulee tilanteita, joissa koira haukkuu enemmän, mutta mitään jatkuvaa räkyttämistä ei onneksi ole tarvinnut kuunnella.

Ringon koulutuksesta ja matkasta tulen raportoimaan myös tänne blogiin.

Pomminvarma luoksetulo

Netti on täynnä loistavia artikkeleita luoksetulosta, sen vahvistamisesta ja tärkeydestä. Luoksetulo on kaikista tärkein asia, sitä tuskin voi liikaa toitottaa. Moni on varmasti kuullut tapaturmista, missä koira on esimerkiksi juossut auton alle, tai toisen eläimen/ihmisen kimppuun. Sen lisäksi, että pomminvarma luoksetulo voi toimia henkivakuutuksena, se voi myös auttaa kitkemään epätoivottuja käytöksiä ja tilanteita pois. Kun luoksetulosta tekee koiralle vahvan käytöksen, pystyt käyttämään sitä hyväksesi, jos koira tekee jotain epätoivottua. Sinun ei tarvitse torua koiraa, siitä mitä ei saisi tehdä, voit vain kutsua koiran luokse ja palkata sen onnistuneesta luoksetulosta. Tässä pitää tietysti olla tarkkana, ettet onnistu kouluttamaan koirallesi epätoivottua ketjua.

Pomminvarmaan luoksetuloon ei ole mitään oikotietä, ei ole olemassa mitään helppoa ja nopeaa tapaa. Toistoja pitää tehdä tuhansia, kymmenissä eri paikoissa ja eri häiriöissä.

Luoksetulon harjoittelu pitäisi aloittaa heti pennusta. Pennun kanssa kaikki on helppoa ja sehän tuleekin joka ikinen kerta luokse, se seuraa sinua jatkuvasti, eikä lähde pitkille tutkimusretkille. Siihen ei kuitenkaan pitäisi jämähtää, koska pian se ihana pieni pentu, ei olekkaan enään niin kiinnostunut sinusta, kaikki muu alkaa kiinnostamaan enemmän. Tassut kasvaa ja sen mukana rohkeus ja uteliaisuus, maailmaa haisee ihan liian mielenkiintoiselta ja muut koiratkin kutistuvat silmissä. Silloin sinun tulisi olla erityisen valppaana ja jatkaa sinnikkäästi luoksetulon vahvistamista. 

Luoksetulo tulisi rakentaa niin, että sinulla on yksi käskysana, eli nätimmin sanottuna vihje, millä kutsut koiran luoksesi. Koiran nimeä voit hokea useammankin kerran kiinnittääksesi koiran huomion, valitsemasi sana koiran tulee kuitenkin joka kerta yhdistää luoksetuloon. Tärkeää on kuitenkin ensiksi saada koiran huomio, koira joka juuri juoksentelee riemuissaan kavereiden kanssa, tuskin tulee heti siitä ensimmäisestä ilmoille kajahtaneesta "täällä"-sanasta. Jokaisesta onnistuneesta luoksetulosta koira saa palkkion. Jos luoksetulon harjoittelu on haastavaa, koira tekisi mielellään kaikenlaista muuta ja jos näet koirasi juoksevan sinua kohti, voit käyttää tilaisuutta hyväksesi, huutaa vihjeen koiran juostessa ja palkata kun se pääsee luoksesi. Jos koira ei tule sanallisesta vihjeestä luoksesi, vaan se jatkaa omia tohinoitaan, älä jatka vihjesanasi tuhlaamista, älä reagoi mitenkään, kokeile myöhemmin uudestaan. Elekielellä koiralle voi kertoa, että olet itse jatkamassa matkaa, älä mene itse koiran luokse. Luoksetulosanaa täytyy käyttää todella harkiten, sen täytyisi joka ikinen kerta tarkoittaa sitä, että koiralla vilkkuu herkkupihvien kuvat silmissä. Mitä enemmän sanaa huutelee kuuroille korville, sitä enemmän se sana alkaa muuttumaan taustameluksi, mikä ei enää lopulta merkitse koiralle mitään.

Koirilla on paljon käytöksiä, mitä ne tekisivät paljon mieluummin, kuin tulisivat hakemaan omistajalta koiranraksun. Joillekkin roduille haistelu on maailman parasta ja jotkut rakastavat juoksemista, kun taas toiset voisivat telmiä tunteja toisten koirien kanssa. Sinulla pitääkin olla mukana, jotakin vielä parempaa, jotakin mitä koira todella haluaa. Ympäristössä tulee kuitenkin vastaan väistämättä tilanteita, joissa mikään herkku tai lelu, ei toimi riittävän hyvänä vahvisteena. Tuhansien toistojen ja harjoittelun tarkoitus onkin, että luoksetulosta tulee niin vahvaa, että se toimii koiralla ihan refleksinä.

Luoksetulon vahvistaminen kannattaa aloittaa vaheittain, oli kyseessä pentu tai jo aikuinen koira. Älä aloita silloin, kun koirasi juoksee jäniksen perässä. Aloita se ensiksi sisätiloista, missä ei ole häiriöitä. Tee toistoja päivittäin ja siirry ulos, seuraa edistystä, lisää häiriöitä ja vaihtele ympäristöjä. Jos koira ei tule jossakin häiriössä luokse, häiriö on liian haastava ja pitää vain harjoitella helpommissa tilanteissa lisää. Keskity onnistumisiin, varsinkin jos koira ei meinaa palkkaantua kovin helposti, toisten koirien kanssa toistoja pystyy tekemään vaikka useita kymmeniä päivässä, kun taas toisten koirien kanssa voi onnistua tekemään yhden todella hienon luoksetulon päivässä. Käytä rohkeasti mielikuvitusta hyvän palkkion löytämiseen, se voi olla käytännössä ihan mitä vaan, se voi olla vaikka hirven jalka tai joku omin käsin leivottu haiseva lihapulla. Ei kannata myöskään jämähtää yhteen palkkioon, koska koiratkin kyllästyvät, vaihtelu virkistää. Joitain koiria ei välttämättä pieni palkka kiinnosta, mutta jos tarjoat vaikka samaa palkkaa  isommassa määrässä, se saattaakiin muuttua koiran silmissä erityisen arvokkaaksi. Jos tarpeeksi kiinnostavaa palkkaa ei meinaa millään löytyä, tee koirastasi nälkäinen. Jätä pari ruokintakertaa välistä, tai anna kotona vain jotakin juuri ja juuri maittavaa kuivapapanaa ja seuraavan kerran oikein herkkuruokaa luoksetulotreeneissä. Tämän taktiikan kanssa kuitenkin, täytyy olla tarkkana, ettei koirasta tule liian nälkäinen, koska se taas varmasti hankaloittaa oppimista.

Itse olen tehnyt varmasti kaikki mahdolliset virheet luoksetulon treenaamisessa. Koirani oli pentuna aivan erityisen energinen ja se ei mitään rakastanutkaan enempää kuin vapaana kirmailua ja kaikenlaista villivarsana viipottamista, kaikki muut koirat olivat myös hänen parhaita ystäviä, vaikka vastakkainen osapuoli ei olisi aina ollutkaan samaa mieltä. Iines oli ihan älyttömän iloinen pentu, mutta kuitenkin villikoirana eläminen ei tässä meidän yhteiskunnassa ole oikein soveliasta. Myöhemmin myös kaikenlainen pikkuriista alkoi kiinnostamaan ja takaa-ajaminen alkoi olla ihan erityisen hauskaa. Iineksestä kasvoi kovin itsevarma ja itsenäinen koira, se ei olisi millään halunnut tulla luokse, se tiesi kyllä että hurvittelusta seurasi hihnaan joutuminen, eikä kunnollista positiivista vahvistetta, joten ei ollut Iineksen vaikea valita kumpaa se touhuaa, juokseeko vapaana ja toteuttaa itseään, vai käveleekö tylsästi hihnassa. En vaan tajunnut kokeilla mitään ihan super herkkupalkkioita ja koiraihmiset antoivat mitä kummallisempia neuvoja, joita en edes lähtenyt toteuttamaan. Vuosien treenillä ja hyvillä palkkioilla, homma kuitenkin alkoi toimimaan, oikein super herkkujen mukaan tuleminen nosti koko homman kuitenkin ihan uudelle levelille. Iines ei ole vielä täysin pomminvarma luoksetulonsa kanssa, mutta aina niin houkutteleva pikkuriista alkaa menettämään merkityksensä. Luoksetuloa treenaan ja vahvistan ihan päivittäin, jotta saisin vielä joskus sen oikeasti pomminvarmaksi. Se on kyllä ihan maailman paras näky, kun koira laukkaa täysiä luokse, naama iloisessa virneessä.

Sienimetsällä on erittäin hyvä treenata luoksetuloa

Maailma kaipaa pelastusta

15 vuotiaana halusin pelastaa maailman. Rastoitin hiukseni ja yritin pukeutumisellani viestiä, kuuluvani joihinkin minulle tuntemattomiin maailman parannusjoukkoihin. En oikeasti ymmärtänyt maailman menosta mitään, olin ihan tavallinen teini, joka halusi aina olla vähän joukosta poikkeava.  Joku kavereistani vinkkasi silloin huonoista elämäntavoistani ja epäili jaloa aikomustani.  Tajusin itsekin heti olevani hieman epäuskottava, ehkä pelkkä peace merkki rinnuksissa, ei tehnyt minusta parempaa ihmistä. Kampasin takkutukkani ja aloin pukeutumaan niin kuin kaikki muutkin. Hautasin hippiminäni ja jatkoin ihan tavallista teinielämääni.

Nyt olen 26 vuotias ja hieman hukassa tulevaisuuteni kanssa. Tuskin olen ainoa, enkä viimeinen tämän ikäinen ihminen, joka ei tiedä omaa unelma-ammattiaan. Lapsena minulla ei  ollut mitään varsinaista unelma-ammattia, jossain vaiheessa halusin olla eläinlääkäri ja myötäilin hieman mukana kun muut lapset hehkuttivat haaveitaan palomiehistä ja poliiseista. Ylä-asteen jälkeen olin taas hukassa, en tiennyt mitä olisin halunnut tehdä. Olin hyvin liikunnallinen koko nuoruuteni, pelasin tosissani koripalloa, juoksin, ratsastin ja harrastin satunnaisesti eri kausilajeja. Olisin halunnut olla ammattiurheilija, mutta en ollut tarpeeksi oma-aloitteinen lähteäkseni sille tielle. Menin lukioon hetkeksi, opon suostuttelemana. En ollut ikinä kovin hyvä lukuaineissa, oikeastaan mikään aine ei minua hirveästi kiinnostanut. En halunnut hukata kolmea vuotta lukiossa, joten koitin pyörittää eri vaihtoehtoja päässäni. En keksinyt mitään muuta, kun sen, että haluan opiskella jotakin alaa, missä saa olla eläinten kanssa tekemisissä. Hain ensimmäisenä vaihtoehtona eläintenhoitajaksi, mutta päädyinkin hevospuolelle. Äkkiä hevosalalla vierähtikin 10 vuotta, eikä sekään ehkä koskaan tuntunut ihan täysin omalta alalta, tai ehkä minulle vain yksinkertaisesti riitti.

Minulta kysyttiin, jos saisin nyt tuosta vaan kaiken tiedon ja taidon ja se vaan iskettäisiin päähäni, mitä minä haluaisin? Mitä minä haluaisin tehdä? Haluaisin kirjoittaa kirjan. Sanoin ensimmäisenä. Haluaisin olla kirjailija. Se on suuri salainen haaveeni. Haluaisin myös valokuvata. Haluaisin myös inspiroida ihmisiä, haluaisin olla persoona, joka pystyisi herättämään ajatuksia, ideoita - positiivisessa mielessä. Haluaisin edelleen parantaa maailmaa. Haluaisin että ihmiset välittäisivät toisista ihmisistä ja eläimistä, tästä maailmasta ja erityisesti myös itsestään, omasta hyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestäkin.

Miksi et kirjoittasi blogia, matkastasi eläintenkouluttajaksi? Siinäpä se, saisin kirjoittaa ja valokuvata. Saisin jakaa omia ajatuksia ja ideoita. Jos pystyisin inspiroimaan edes yhtä ihmistä tässä maailmassa, tuntisin itseni lottovoittajaksi.

Aloitin kesäkuussa tutustumisen eläintenkouluttajan ammattiin. Aloitin työkokeilun, mikä mahdollistaa sen, että saan työstä selkeän kuvan ja pystyn mahdollisesti kokeilun ohessa kouluttautumaan kouluttajaksi. Suoritan kokeiluani koirakoulussa, koirien kouluttamiseen perehtyneen ihmisen kanssa. Itseäni ei mitenkään erityisemmin ole ikinä kiinnostanut koirien kisalajit, mutta en poissulje sitä vaihtoehtoa, että voisin jostakin lajista innostua. Minua kiinnostaa ihmiset ja ihmisten koirat, ihan tavalliset kotikoirat ja arkitottelevaisuus. Minua kiinnostaa ongelmatapaukset ja jos minusta joskus tulee kouluttuja, haluaisin pystyä tuomaan apua ja tasapainoa ihmisten arkielämään koirien kanssa. Minua kiinnostaa eläinten lajityypillinen käyttäytyminen, lajien elekieli ja energia. Minua kiinostaa koirien kanssa yhdessätekeminen, liikkuminen ja se että saadaan koira ihan itse oivaltamaan.

Lyhyessä ajassa olen oppinut sen, että vaikka muutoksien tekeminen tuntuukin meistä ihmisistä aina vaikeilta, se ei kuitenkaan ole mahdotonta, eikä ikinä ole liian myöhästä. Jos lukitsee mielensä jostakin asiasta, estää itseään kehittymästä.

Tämä blogimatkani tulee käsittelemään eläinten kouluttamista, omia oivalluksia ja ajatuksia. Matkan varrella saatan haastatella erilaisia henkilöitä ja koitan luoda blogistani mahdollisimman mielenkiintoisen ja monipuolisen. Haluan kuitenkin luoda blogista oman näköiseni, haluan vapauden kirjoittaa ja kuvata hyvällä ja rennolla fiiliksellä. Pyrin seuraamaan maailmanmenoa ja vaikuttamaan siihen omilla valinnoillani. Koirien lisäksi omiin intresseihin kuuluvat mm. hevoset, marsut, puput, kissat, kirjallisuus, luonto, ruoka ja liikunta. Ajatuksia ja ideoita on paljon, sekaan mahtuu myös huumoria ja toivottavasti paljon ihania kuvia. Emme ehkä pelasta koko maailmaa tämän blogin avulla, mutta tietysti yritys on kova ja toivottavasti ainakin astetta kovempi kuin 11 vuotta sitten. Peace.