perjantai 31. maaliskuuta 2017

Elämää kolmen koiran kanssa


Asumme koirien kanssa väliaikaisesti vanhempieni luona, joten nyt meidän lauma on väliaikaisesti kasvanut yhdellä sekarotuisella tyypillä. Kolmen koiran kanssa liikkuminen on melkoista solmussa olemista. Oikeasti meillä on kyllä mennyt tosi hyvin ja solmutta kulkeminenkin onnistuu suurimmaksi osaksi. Ringo on tietysti melko huvittavan näköinen pikkarainen näiden isojen sekoitusten seassa, mutta kovin hän on tomera ja koirat tulee keskenään kivasti juttuun. Ringo ja Remu väistelevät toisiaan, mutta lenkeillä mennään kuitenkin vierekkäin ja samoissa hajuissa kiinni. Iines ja Remu ovat tunteneet ja nähneet viikottain pennusta asti.

Ollaan liikuttu paljon, tehty pitkiä lenkkejä, käyty koirapuistoissa ja tsekattu myös enismmäistä kertaa Sipoon koirametsä. Hiekkamontulla koirat kävivät myös rallaamassa ja nämä isot tyypit päättivät heittää talviturkitkin samalla. Rikkoivat rannasta jäätä ja menivät veteen makaamaan. Rehatessa tulee tietysti kuuma ja onhan nyt ollut ihan mahtavat lämpöset ilmat (jos ei lasketa nyt tätä loppu viikon lunta). Ringo juoksi perässä minkä pienistä kintuistaan pääsi.

Remun kanssa on pitänyt treenata hihnassa kulkemista ja koirien ohittamista. Ringo treenaa siinä samalla näitä samoja juttuja. Naturisin makkaraa olen nyt syöttänyt lenkeillä ja se kelpaa kaikille oikein hyvin. Ringo ja Remu ovat niitä vähän nirsompia tapauksia, niin hyvin on ainakin nyt tuon makkaran avulla koirat hanskassa. Iines on niin varma nakki, että sen kanssa ei onneksi tarvitse käydä näitä perus juttuja enää läpi, niin tavallaan sitä taluttaa ja kouluttaa kahta koiraa ja Iines vaan kulkee mukana.

Viikko sitten oli myös yksi kouluttajakoulutuspäivä. Käytösketjujen tekoon vähän lisäboostia. Olin itse aika huonossa kunnossa, joku ihme paha flunssa eikä ääni kulkenut. Vihjesanojen käyttö oli tietysti haastavaa, mutta saatiin me kuitenkin jotakin tehtyä. Iines oli aika hitaalla tuulella, tai sellaisella verkkaisella tuulella. Se on nyt monesti näissä koulutuspäivissä ollut samanlainen, en tiedä onko se autossa odottelu tai joku sellainen, mikä syö sitä koiran virettä pois. Se kyllä tekee mielellään ja hyvällä fiiliksellä, mutta asteen säpäkämminkin voisi tehdä. Pitää ensi kerralla ottaa jotain parempaa herkkua, niin josko sillä saisi koiraan vähän lisäpuhtia.

Nauroin tälle Hallan pamille, pakko jakaa se tännekkin, on niin hauska ilme tuolla koiralla!

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Hetkiä helmikuulta

Helmikuussa saatiin viettää monta upeaa talvipäivää, aurinko paistoi, lunta oli mukavasti ja oli oikein mukava pikku pakkanen, ihan täydellistä! Kuvasin puita, koska ne näyttii niin cooleilta! Ratsastin maastossa pitkiä lenkkejä, lumi narisi kavioiden alla ja oli vaan ihan super mahtavaa kaasutella menemään, hevonenkin oli erityisen pirteällä tuulella. Noo millon Morri ei olisi... Jos tämä minun hevosyksilöni ei ole pirteällä tuulella, niin silloin se on joko sairas tai sitten on tosi tosi kuuma (kesäpäivä).

Ystävänpäivä vietettiin koirien kanssa ihanassa ilmassa ulkoillen ja kotona jotakin perus kivoja temppuja tehden. Ringon kanssa tahkottiin luoksetuloa ja saatinkiin monia hyviä treenejä tehtyä. Treenailtiin myös kaupungissa koirien ohituksia ja yleisesti ottaen kaupungin tuomia häiriöitä, Ringolle vahvistettiin "jätä" vihjettä, eli nimettiin luopumista. Iines sai oman frisbeen, jota me käytiin jäällä vähän heittelemässä. Talviralleista tein erillisen kuvapainotteisen postauksen.

Leivoin myös ihan itse laskiaispullat. En ole pariin vuoteen leiponut pullaa, niin nyt täräytin ja tulikin aikas makoisia. Loppukuusta leipomisesta jälleen kerran innostuneena, päätin kuitenkin aloittaa elämäni ensimmäisen ihan todellisen herkuttelu"lakon"/terveyslinjan. 

Haaveena olisi aloittaa vaeltaminen, heti kun saan kerättyä kasaan kaikista välttämättömimmät varusteet. Olen mielestäni ihan hyvässä perus kunnossa, mutta haluaisin kuitenkin vähän kohentaa omaa kestävyyttä, joten tehtiin ensimmäinen kolmen tunnin päiväretki, lähinnä ajatuksena kävellä mahdollisimman paljon kilometrejä, myös raskaammassa maastossa. Olin kyllä ihan puhki ja siihen päälle yritin kuvitella vielä rinkan selkään, joo että kyllä tässä pitäisi vielä vähän kuntoilla ennen todellisia koitoksia. Kyllä minä koiria aiemmin nuupahdan, se on varma, niillä tuskin tulee olemaan mitään hätää näillä meidän tulevilla retkillämme.
Kuvasin vaihteeksi nukkuvia koiria ja pieniä sammakkojalkoja. Ja blogin ensimmäinen ja luultavasti viimeinen pullakuva! Nyt kevättä ja uusia haasteita kohti, jee hyvä meininki!