15 vuotiaana halusin pelastaa maailman. Rastoitin hiukseni ja yritin pukeutumisellani viestiä, kuuluvani joihinkin minulle tuntemattomiin maailman parannusjoukkoihin. En oikeasti ymmärtänyt maailman menosta mitään, olin ihan tavallinen teini, joka halusi aina olla vähän joukosta poikkeava. Joku kavereistani vinkkasi silloin huonoista elämäntavoistani ja epäili jaloa aikomustani. Tajusin itsekin heti olevani hieman epäuskottava, ehkä pelkkä peace merkki rinnuksissa, ei tehnyt minusta parempaa ihmistä. Kampasin takkutukkani ja aloin pukeutumaan niin kuin kaikki muutkin. Hautasin hippiminäni ja jatkoin ihan tavallista teinielämääni.
Nyt olen 26 vuotias ja hieman hukassa tulevaisuuteni kanssa. Tuskin olen ainoa, enkä viimeinen tämän ikäinen ihminen, joka ei tiedä omaa unelma-ammattiaan. Lapsena minulla ei ollut mitään varsinaista unelma-ammattia, jossain vaiheessa halusin olla eläinlääkäri ja myötäilin hieman mukana kun muut lapset hehkuttivat haaveitaan palomiehistä ja poliiseista. Ylä-asteen jälkeen olin taas hukassa, en tiennyt mitä olisin halunnut tehdä. Olin hyvin liikunnallinen koko nuoruuteni, pelasin tosissani koripalloa, juoksin, ratsastin ja harrastin satunnaisesti eri kausilajeja. Olisin halunnut olla ammattiurheilija, mutta en ollut tarpeeksi oma-aloitteinen lähteäkseni sille tielle. Menin lukioon hetkeksi, opon suostuttelemana. En ollut ikinä kovin hyvä lukuaineissa, oikeastaan mikään aine ei minua hirveästi kiinnostanut. En halunnut hukata kolmea vuotta lukiossa, joten koitin pyörittää eri vaihtoehtoja päässäni. En keksinyt mitään muuta, kun sen, että haluan opiskella jotakin alaa, missä saa olla eläinten kanssa tekemisissä. Hain ensimmäisenä vaihtoehtona eläintenhoitajaksi, mutta päädyinkin hevospuolelle. Äkkiä hevosalalla vierähtikin 10 vuotta, eikä sekään ehkä koskaan tuntunut ihan täysin omalta alalta, tai ehkä minulle vain yksinkertaisesti riitti.
Minulta kysyttiin, jos saisin nyt tuosta vaan kaiken tiedon ja taidon ja se vaan iskettäisiin päähäni, mitä minä haluaisin? Mitä minä haluaisin tehdä? Haluaisin kirjoittaa kirjan. Sanoin ensimmäisenä. Haluaisin olla kirjailija. Se on suuri salainen haaveeni. Haluaisin myös valokuvata. Haluaisin myös inspiroida ihmisiä, haluaisin olla persoona, joka pystyisi herättämään ajatuksia, ideoita - positiivisessa mielessä. Haluaisin edelleen parantaa maailmaa. Haluaisin että ihmiset välittäisivät toisista ihmisistä ja eläimistä, tästä maailmasta ja erityisesti myös itsestään, omasta hyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestäkin.
Miksi et kirjoittasi blogia, matkastasi eläintenkouluttajaksi? Siinäpä se, saisin kirjoittaa ja valokuvata. Saisin jakaa omia ajatuksia ja ideoita. Jos pystyisin inspiroimaan edes yhtä ihmistä tässä maailmassa, tuntisin itseni lottovoittajaksi.
Aloitin kesäkuussa tutustumisen eläintenkouluttajan ammattiin. Aloitin työkokeilun, mikä mahdollistaa sen, että saan työstä selkeän kuvan ja pystyn mahdollisesti kokeilun ohessa kouluttautumaan kouluttajaksi. Suoritan kokeiluani koirakoulussa, koirien kouluttamiseen perehtyneen ihmisen kanssa. Itseäni ei mitenkään erityisemmin ole ikinä kiinnostanut koirien kisalajit, mutta en poissulje sitä vaihtoehtoa, että voisin jostakin lajista innostua. Minua kiinnostaa ihmiset ja ihmisten koirat, ihan tavalliset kotikoirat ja arkitottelevaisuus. Minua kiinnostaa ongelmatapaukset ja jos minusta joskus tulee kouluttuja, haluaisin pystyä tuomaan apua ja tasapainoa ihmisten arkielämään koirien kanssa. Minua kiinnostaa eläinten lajityypillinen käyttäytyminen, lajien elekieli ja energia. Minua kiinostaa koirien kanssa yhdessätekeminen, liikkuminen ja se että saadaan koira ihan itse oivaltamaan.
Lyhyessä ajassa olen oppinut sen, että vaikka muutoksien tekeminen tuntuukin meistä ihmisistä aina vaikeilta, se ei kuitenkaan ole mahdotonta, eikä ikinä ole liian myöhästä. Jos lukitsee mielensä jostakin asiasta, estää itseään kehittymästä.
Tämä blogimatkani tulee käsittelemään eläinten kouluttamista, omia oivalluksia ja ajatuksia. Matkan varrella saatan haastatella erilaisia henkilöitä ja koitan luoda blogistani mahdollisimman mielenkiintoisen ja monipuolisen. Haluan kuitenkin luoda blogista oman näköiseni, haluan vapauden kirjoittaa ja kuvata hyvällä ja rennolla fiiliksellä. Pyrin seuraamaan maailmanmenoa ja vaikuttamaan siihen omilla valinnoillani. Koirien lisäksi omiin intresseihin kuuluvat mm. hevoset, marsut, puput, kissat, kirjallisuus, luonto, ruoka ja liikunta. Ajatuksia ja ideoita on paljon, sekaan mahtuu myös huumoria ja toivottavasti paljon ihania kuvia. Emme ehkä pelasta koko maailmaa tämän blogin avulla, mutta tietysti yritys on kova ja toivottavasti ainakin astetta kovempi kuin 11 vuotta sitten. Peace.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti