tiistai 8. lokakuuta 2019

Koirat ja lapset

Luonnoksista löytyi todella vanha teksti. Olin lopettanut yötyöni ja olin viikolla 27 raskaana. Etsimme uutta kotia, joka soveltuisi paremmin lapsi-koiraperheen arkeen ja olin hieman huolissani näistä käytännön asioista mutta lopulta kaikki kuitenkin järjestyi paremmin kuin hyvin. Löysimme meille sopivan omakotitalon ja kerkesimme muuttamaan pari viikkoa ennen kuin tyttäremme syntyi. Alkuun blogin päivitys tyssäsi siihen, että tein yötyötä ja aikalailla kaikkien harrastusten lisääminen siihen rytmiin oli todella haastavaa, välillä jopa ihan mahdotonta ja lopullisesti tietokoneelle pääsyn eväsi meidän vaativa vauvavuosi. Tyttäreni täyttää pian vuoden ja vaikka vauvavuosi ei ollut ehkä oikeastaan mitään, mitä olisin voinut kuvitella, on perheemme kasvamassa vielä toisella tytöllä. Laskettu aika on helmikuun alusta, joten pienen taaperon juostessa paikasta toiseen aloitamme siinä samalla heti perään toisen vauvavuoden.

Millaista meidän elämä nyt sitten on? Kun tyttö syntyi, sain paljon kyselyitä, miten koirat ovat ottaneet vauvan vastaan. Ymmärrän kyllä kysymyksen, ovathan koirat eläviä olentoja, jotka saattavat helposti hämmästyä isoista muutoksista. Koirat ovat kuitenkin varmasti lemmikkieläimistä niitä maailmanmestareita sopeutumaan eri tilanteisiin. Toki on koiria, jotka ovat huomattavasti herkempiä kuin toiset, tai ainakin näyttävät sen tavalla, jonka me ihmisetkin huomaamme. Ringo on herkkä koira mutta yllättänyt minut monesti positiivisesti, mitä tulee sopeutumiseen. Minun koirani eivät olleet mitenkään erityisen kiinnostuneita vastasyntyneestä, mutta lapsen lähdettyä liikkelle ja näin ollen myös lapsen ja koirien kohtaamiset lisääntyivät, alkoi vasta kunnolla näkemään, miten koirat reagoivat ja tietysti sen onko lapsi kiinnostunut koirista vai ei. Meillä oli jo selkeä koirien "kiusaamisvaihe" päällä mutta siitä on jo onneksi (ja ainakin toistaiseksi) päästy yli. Sinnikkäästi vaan lapsi oli haettava koirien luota pois, Iines osasi itsenäisesti lähteä muualle näistä tilanteista mutta Ringo selkeästi tarvitse enemmän meidän apua ja sitkeämmin tyttö jaksoikin pikkukoiraa härkkiä.

Jos ihmisten pitäisi suorittaa jonkinlainen koiranpitoo koskeva "ajokortti", pitäisi mielestäni siihen suoritukseen ehdottomasti kuulua koiran totuttaminen kaiken ikäisiin ja kokoisiin ihmisiin. Aina ei ole mahdollisuutta totuttaa koiraa ihan pieniin vauvoihin koiran ollessa pentu mutta jos sellainen mahdollisuus tulee, kannattaa se ehdottomasti käyttää.  Enkä missään nimessä tarkoita vauvoihin totuttamisella sitä, että koiran ja pienen vauvan pitäisi olla fyysisesti lähekkäin, samassa tilassa oleminen on jo todella hyvää harjoitusta, tai se että vauva on vaikka lenkillä mukana. Olen myös ensimmäistä kertaa seurannut tätä "vauva-mamma-maailmaa" sivusta, esimerkiksi instagramin puolella ja olen katsellut kuinka ihmisen käyvät ennen lapsen syntymää treenaamassa tyhjien vaunujen ja koiran kanssa kävelyä. Ymmärrän tämänkin ihan täysin, halutaan totuttaa koiraa lastenvaunuihin, mutta samalla mietin (näin kouluttajan näkökulmasta) asiaa niin, että voisiko hihnakäytös olla hieman epävarmalla pohjalla?

Olen itse opettanut koirat kulkemaan nätisti hihnassa, se on ihan sama talutanko hevosta, kuljenko itse rullalaudalla vai onko mukana vaunut, hihnassa kuljetaan nätisti. Hihna itsessään toimii jo vihjeenä sille miten kuljetaan. En kuitenkaan halua missään nimessä antaa ajatuksistani negatiivista kuvaa, sillä tiedostan täysin että äitiyteen kuuluu tietynlainen varovaisuus ja varman päälle pelaaminen ja kaikista tärkeintä on pitää lapsi turvassa ja jokainen äiti on varmasti paras äiti omalle lapselle. Haluan kuitenkin tuoda esille sen, että hihnakäytökseen pitäisi panostaa heti koiran ollessa pentu ja lenkkeillä kannattaa erilaisten häiriöiden ympäröimänä.

Kaikista paras hankinta vauvan ja koirien kanssa lenkkeilyyn on ollut kantoreppu. Ihan ehdottomasti yksi parhain ja käytetyin hankintamme. Se  on ollut meillä lähes päivittäin käytössä. Lenkkeilyn lisäksi käytän sitä puutarhatöitä tehdessäni ja välillä kaupungilla käydessä. Vaunulenkithän on ihan mukavaa vaihtelua ja hyviä sadepäiville, mutta eihän vaunujen kanssa metsään pääse. Ja sitten on niitä vauvoja, jotka eivät viihdy vaunuissa, meidän vauvaa kannettiin tauotta ensimmäiset kuukaudet refluksin ollessa pahimmillaan. Koiriin pystyy paremmin keskittymään kun kädet on vapaana ja mahdolliset solmutilanteet vaunujen kanssa välttämään. Aloitimme kantoreppuilun heti kun sairaalasta päästiin ja vaikka tyttö omaakin vahvan tempperamentin ja yleensä jollain tasolla kommentoi jos joku asia ei miellytä, on hän reppukyydissä aina hyvin tyytyväinen. Nyt harjoitellaan kantoliinan sitomista, liinan kun saa usemmalla tavalla sidottua niin pystysin mahdollisimman pitkään kantamaan vielä raskaanakin ollessa.

Toinen asia mihin törmää vauvapalstoilla on koiran ja lapsen yhteiselo ja pahimmassa tapauksessa ikävät puremistapaukset. En usko että läheskään kaikki puremat tulevat mitenkään julki, kun tapahtuvat kotioloissa mutta joskus ihmiset jakavat näitä ikäviä tapauksia, hakeakseen kenties vertaistukea tai apua tilanteeseen. Näissä keskusteluissa huomaa selkeän kahtia jaon. Yksi puoli on sitä mieltä (edelleen) että koiran pitää sietää kaikki mahdollinen turkista ja hännästä repiminen ja selkään kiipeäminen. Jos koira ei siedä lasta ja lapsen rajua käytöstä, se on silloin huonosti koulutettu ja pitäisi suurin piirtein lopettaa. Toinen puolisko ymmärtää koiran koirana ja millaisia on koiran rauhoittelevat signaalit ja sitten myös ne varoittavat signaalit ja kuinka niitä tulisi kunnioittaa. Minun mielestä koiria ja pientä lasta ei missään tapauksessa saa jättää keskenään ratkomaan tilanteita, eikä ole mitenkää hyväksyttävää että lapsi esimerkiksi repii ja runnoo koiraa miten sattuu, eihän kenenkään elävän olennon pidä sietää sellaista kohtelua. Koiralla pitää olla myös kotona paikka, minne saa mennä rauhaan lapsen mahdollisilta hyökkäyksiltä. Koiria maalta blogissa on todella hyvä teksti koirien ja lasten konfliktitilanteista ja haluankin linkata kyseisen tekstin TÄHÄN. En myöskään ymmärrä miksi koiran pitäisi hakeutua kovin lähelle vauvaa, ihmiset ihailevat netissä kuvia, joissa koira "hoitaa" vauvaa ja näin ollen on fyysisesti hyvin läheisissä tunnelmissa pienen vauvan kanssa. Minä haluan että meidän perheessä minä hoidan vauvaa ja suojelen tarvittaessa, koirilla on omat tehtävänsä. Vaikka luottaisinkin koiriini todella kovasti, en ottaisi ikinä mitään riskejä, koira on kuitenkin koira, emme voi ikinä täysin tietää mitä sen päässä liikkuu. Kauhistuttaa suoraan sanottuna myös nämä kyseiset kuvat ja videot, onko näillä vanhemmilla todella kaikki se tieto ja taito lukea koiran eleitä ja signaaleita niin täydellisesti, että uskaltaa antaa koiralle vapauden toimia vauvan hoitajana?

Tekstin tuottaminen pitkän kirjoitustauon jälkeen on mahdottoman haastavaa mutta katsotaan, josko saisin välillä tätä tekstiä tuotettua edes jonkin verran! Loppuun muutama kuva kesältä.

2 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestä, hyviä huomioita sullakin :)

    Hihnakäytös on kyllä monissa tapauksissa niin laaja kokonaisuus riippuen koirasta ja lenkkiympyröistä, että sitä ei liene edes mahdollista treenata liikaa :D Me käytiin harjoittelemassa vaunulenkkeilyä tyhjillä vaunuilla ennen lasta, koska a) koirat on niin harvoin hihnassa ja b) ne eivät olleet edes nähneet lastenvaunuja. Lopulta selvisikin että treeniä tarvittiin, sillä toinen koira pelkäsi vaunuja. Meillä vaunut toimivat myös vihjeenä hitaammasta ja todennäköisesti tavanomaisempaa lyhyemmästä lenkistä. Joten jos on yhtään epävarmuutta tai mietityttää, niin hihnailua uusien juttujen kanssa kannattaa kyllä harjoitella hyvissä ajoin :)

    Ja somessa oon kiinnittänyt samaan huomiota, että ihmiset tulkitsevat koiria todella erikoisesti lasten kanssa olemisesta. Itse olin kyllä pikkuvauvan kanssa aika tarkka, sillä rauhallinenkin koira voi ihan vahingossa astua päälle tai esim. tuuhea häntä tukehduttaa pienen vauvan. Ja rauhallinenkin koira todennäköisesti singahtaa liikkeelle ovikellon kuullessaan, oli miten luotettava hyvänsä. Järkeä ja varovaisuutta nuodattaisin pikkulasten ja koirien kanssa, niin monet turhat vahingot jäisivät käymättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ymmärrän kyllä että vaunut voivat olla joillekin koirille uusi juttu ja siinä vaiheessa treenit hyvissä ajoin onkin pakko tehdä. Omille koirille vaan tullut niin usein tilanteita ympäri elämää missä vaunut ovat tulleet tutuksi. Tosiaan kun kyseessä on niin valtava kokonaisuus on vaikea pukea sanoiksi näitä omia pohdintoja mutta pointtina tässä oli tarkoitus kannustaa siihen että koiran totuttaisi jo pentuna erilaisiin renkailla kulkeviin asioihin, vaunut, kottikärryt, pyörät yms. Monelle koiranomistajalle on kuitenkin ihan vieras käsite koiran sosialistamisaika, mitä se tarkoittaa ja milloin se sulkeutuu. Tietysti on myös kodinvaihtajat ja rescuekoirat, jotka ovat ihan oma lukunsa, niiden pentuaikaan ei sen hetkinen omistaja ole voinut vaikuttaa.

      Kiitos kommentista! Tämä on aihe mistä pitäisi ehdottomasti olla enemmän puhetta ja sellaista järkevää puhetta, missä koira hyväksytään elävänä tuntevana yksilönä!

      Poista