Back to school

Syksyn ensimmäiset kurssit Visiolla on suoritettu hienosti. Mulla on/oli ihan mielettömän ihania asiakkaita. Ihana seurata ihmisten oivalluksia ja miten niin lyhyessä ajassa (10 kertaa) tapahtuu ihan mieletöntä kehitystä. Useampi jatkaa Pentukoulusta seuraavalle kurssille Arkitottiksen pariin, mikä lämmittää tietysti tämän kouluttajanalun mieltä suuresti. Yksi mieleenpainuva palaute oli yksinkertaisesti se kun yksi vilpittömän ihana asiakas sanoi että "tämä kurssi on antanut meille todella paljon". Ja kurssia oltiin käyty siinä vaiheessa vasta puolet. Kaikki asiakkaat ymmärsivät sen, kuinka hyvin ja nopeasti koirat oppivat ja kuinka tärkeää on muuttaa omaa käytöstä. Yksi lapsi oli sanonut isälleen kotona "että eihän siellä kurssilla Eeviä (koiraa) tarvitsisi ollenkaan, se nainen opettaa vaan mua ja äitiä." Aika upeeta, että noin pieni ihminen ymmärtää, että tosissaan eihän kursseilla ohjata koiria, vaan nimenomaan ihmisiä.

Mistä kursseilla lähdetään ihan ensimmäisenä liikkeelle? Ensimmäisenä koiralle tulee rakentaa vahva kontakti. Ilman kontaktia, meidän on mahdotonta tehdä koiran kanssa yhtään mitään. Pennun kanssa kontaktin tahkoamisen voi aloittaa ihan heti kun pentu saapuu taloon. On erityisen tärkeää palkata koiraa sen itse tarjoamasta kontaktista, kontaktia ei pidä luoda houkuttelemalla. On jatkoa ajatellen myös erittäin tärkeää, että koira ottaa itse kontaktia. Koulutuksen tavoitteena on mahdollisimman aktiivinen koira - passiivinen omistaja. Asiakkaat innostuivat koiran aktivoinnista aivotöiden parissa, joita kursseilla opetellaan, jotta koirat oppisivat oppimaan ja jotta ihmiset oppisivat naksuttelemaan ja kouluttamaan. Pentukoulussa käydään läpi myös tärkeimmät käytökset, jotta koirasta tulisi ns. hyvä koirakansalainen. Läpi käydään mm. luopuminen, hihnakäytös, ohitukset ja luoksetulo.

Mitä meille kuuluu ja mitä kouluttaminen on tuonut mukana omien koirien kouluttamiseen? Aikaa on vähemmän, vakityön lisäksi kouluttaminen vie aikaa omilta koirilta. Mutta kouluttaminen on silti antanut paljon - ihmisten innostus ja oivallukset antavat itselle älyttömän hyvää fiilistä ja driveä omaan elämään. Iines on toiminut häiriökoirana ja demokoirana, jos asiakkaat ovat halunneet nähdä joitakin liikkeitä koiralta, joka ne osaa. Iines on toiminut ihan korvaamattomana apuna. Se tulee jokaiseen demoon ihan kun se tietäisi mitä siltä odotetaan, se on innokas ja ihan kun siitä huokuisi jonkinlainen "antakaas kun minä näytän" - meininki. Iines on kuin luotu siihen hommaan, rauhallinen mutta kuitenkin sopiva innokas ja iloinen energia sopivat demokoiran moodiksi täydellisesti. Ringon kanssa ei olla vielä demotasolla, mutta ehkä vuosien päästä, sekin pystyy ihan mihin vaan. Vaikka Ringon kehitys onkin välillä melko hidasta, se kuitenkin koko ajan kehittyy. Ringon otan todella omana yksilönä, en osaa vieläkään lukea sitä aina täydellisesti, mutta uskon että koko ajan kuitenkin paremmin. Ehkä siitä ei koskaan tule demokoiraa tai täydellistä tottismäykkyä, en aseta muita tavotteita kun sen, että tuolla pienellä koiralla olisi mahdollisimman hyvä olla, eikä sen tarvitsisi elää stressitiloissa.

Seuraavat kurssit alkavat ihan pian, jos kiinnostaa, löytyy Pentukoulua ja Arkitottista Vision etusivulta.

Haluaako koira tehdä töitä ruokansa eteen?

Minulla on kaksi täysin erilaista koiraa. Toinen hotkii ruokansa, toinen saattaa nirsoilla ja jättää kokonaan syömättä jos ruoka tarjoillaan ruokakiposta. Ringo oli todella nirso kun se tuli meille ja saattoi mennä päiviä, ettei ruoka maistunut. Nykyäänhän se on ehkä ihan pikkusen pulskea ja aikalailla kaikki ruoka menee alas jupisematta. Saatan antaa ruokakiposta pienen köntin lihaa, johon on kaikesta kätevintä sekoittaa öljyt ja vitamiinit, muuten kaiken ruoan annan treenatessa ja/tai kongista. Nirsompi koira haluaa puuhastella ruokansa eteen ja hotkiva koira saa nauttia ruoastaan pidempään. Luut toimivat myös puuhasteluna pienemmälle, Iines saa luut kaluttua nekin melko nopeasti.

Halusin kokeilla, valitsevatko koirat kongin vai ilmaista ruokaa kiposta. Yllätyksenä ei tullut se, että Ringo menee suoraan kongille. Iineskin meni suoraan kongille, mikä tuli yllätyksenä, jonka jälkeen se hotkaisee ehkä hieman varovasti ruokakipon pienen sisällön. Hämmästyttikö kenties pieni ruokakippo, joka ei ole hänen, vai yleisesti ottaen koko tilanne. Yllätyksenä tuli myös se, että Iines ei jää nuolemaan jokaista murua kupista vaan kiirehtii puuhastelemaan konginsa kanssa.

Mitä sinun koirasi tekisi? Annatko koiralle "ilmaista ruokaa"? Jos annat, miksi?

Do As I Do social learning -seminaari ja kuulumisia

Viikko sitten viikonloppuna Heurekassa järjestettiin Claudia Fugazzan luotsaama Do As I Do -seminaari. Lauantaina käytiin ensimmäinen osa teoriaa. Mukana oli 6 koirakkoa, jotka pääsivät käytännössä tekemään ja yleisö pääsi seuraamaan työskentelyä. Koirilla tuli olla ennestään kolme vahvaa käytöstä, jotka oltiin viety ärsykekontrolliin asti, muuten koirille ei vielä oltu opetettu Do it menetelmää. Toinen osa teoriaa käytiin sunnuntaina ja silloin oli myös enemmän käytäntöä. Ensimmäinen päivä koirille on aina vaikeampi, toisena päivänä päästiin kunnolla tekemään, kun koirat olivat rauhallisempia ja tottuneita paikkaan. Lauantaina pääsin kuudelta aamulla töistä ja Heurekalla piti olla kymmeneltä. Pakko sanoa, että lauantai oli itselleni melko rankka päivä ja keskittyminen ei ollut ensiluokkaista. Teoriaosuus ei kuitenkaan ollut vaikea, hyvinkin yksinkertainen, joten en mielestäni menettänyt mitään, vaikken ihan koko ajan meinannut pysyä hereillä.

Mikä Do As I Do?

With the "Do as I do" the dog learns a rule. "Do it" is not a cue.

Homman ideana on opettaa koira matkimaan; ihminen demostroi jonkun liikkeen/tempun ja koiran tulisi tehdä sama perässä. Tätä tekniikkaa ei voi hyödyntää esimerkiksi luoksetuloon tai tarkkoihin tokoliikkeisiin.

Tämä tekniikka on Claudia Fugazzan kehittämä ja se perustuu koiran sosiaaliseen oppimiseen.  Kun tekniikan on opettanut koiralle, uusien käytösten opettaminen saattaa olla paljon nopeampaa kuin esim. uusien käytösten sheippaus. 

Kenelle sopii? 

Jos haluat kokeilla jotain uutta ja hauskaa, eli kenelle vaan. 

Visiolle tulossa Matki mua! -kurssi, jossa pääsee harjoittelemaan ja kokeilemaan tätä tekniikkaa oman koiran kanssa.

Facebookista löytyy Do As I Do Finland -ryhmä, jos tämä tekniikka kiinnostaa. Siellä myös paljon materiaalia Suomen viikonlopusta. Kansainvälinen faceryhmä löytyy ihan Do as I do -nimellä.

Omia ajatuksia: 
Itse tykkään enemmän koulutuksessa tarkkuudesta ja keskityn palkan suuntaan ja ylipäätään siihen, mitä naksun ja palkan välissä tapahtuu. En esimerkiksi itse ikinä palkkaa istuvaa koiraa, jos pyydän koiran maahan ja koira heti nousee sieltä. Omaan makuun tämä on enemmän sellaista hauskaa puuhastelua. En saanut mitään suuren suurta innostusta tekniikkaa kohtaan, mutta mielestäni aihe on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen ja seminaaria oli hauska seurata. Kun koiralle on opetettu metodi, tarkkuutta tehtäviin voi tehdä sitten vielä sheippaamalla, mikä ehkä itsestäni tuntuu himppasen monimutkaiselta. Jos koiran kanssa on sheipannut paljon ja omat sheippaustaidot ovat hyvät, sheippaaminenkin voi olla todella nopeaa.

Meidän kuulumisia vielä loppuun. Nämä aivan ihanat ilmat kun ovat hellineet meitä, ollaan ulkoiltu paljon. Joo talvitakki päällä on kohellettu menemään, tutkittu uusia maisemia, käyty koirapuistoilemassa, tallustettu metsän siimeksessä ja kaupungilla. Ollaan juostu portaita ja jumpattu (okei koirat ovat tässä kohtaa vain ihastelleet autossa kun minä rääkkään itseäni). Iineksen kanssa on treenattu vähän vireen hallintaa, olen uskaltanut yrittää nostattaa koiran virettä ja ottanut aamutreeneihin lelua mukaan. Ihmettelin aamu kuuden treeneissä, että miksiköhän edellisen illan loistavat jättöliikkeet eivät enää aamulla toimi ollenkaan. Kunnes sitten fiksuna likkana tajusin, että maa on jäässä. Iines ei ole herkkä koira, mutta eipä kai se jäinen maa kovin kivalta tunnu. Jos hommat ei Iineksen kanssa toimi, niin sillon voi kyllä rajusti tollottaa peiliin tai sitten miettiä onko ympäristössä todella jotakin häikkää.

Ollaan vietetty myös one on one aikaa molempien koirien kanssa. Suurimmaksi osaksi koirat ovat aina kimpassa ja tehdään asioita yhdessä ja treenataankin melkein aina kotona ollessa yhdessä, tekee ihan hyvää tehdä asioita yhden koiran kanssa kerrallaan. Iineksen kanssa ollaan treenattu pihalla ja Ringo on saanut jäädä sisälle odottelemaan, käytiin myös Visiolla vähän hommissa. Ringon kanssa käytiin kyläilemässä (minä söin övereintä suklaakakku ikinä, Ringo juustoa) ja ravintolassa. Keravalle Onnelliseen Kanaan saa mennä koiran kanssa, vink vink, kannattaa käydä tutustumassa vaikka kauempaakin!

Pari viikkoa olen nyt tehnyt yövuoroa, sain vakituisen työpaikan ja tarkoitus olisikin tehdä pelkkää yövuoroa jatkossakin. Ensimmäinen viikko oli tietysti vaikea, en saanut päivällä nukutta, ja viikon unet yhteensä olivat ehkä jotakin 20 tuntia. Koirilla ei näytä olevan mitään ongelmaa tämän asian kanssa, ne nukkuvat yöt ja kun minä tulen töistä kotiin, lähdetään lenkille. Aamulenkin jälkeen menen muutamaksi tunniksi nukkumaan ja sitten päivällä/iltapäivällä touhataan ja lenkkeillään lisää ja sitten ennen töiden alkua nukun vielä pari tuntia. Vapaiden öiden kohdalla otan sitten kiinni ja nukun helposti yli 12 tuntia. En tiedä tuleeko tästä nyt ihan sellainen vakirytmi, vai keksinkö tilalle jonkun paremman. Jos viikkoon ei nuku kunnolla, vaan tuollaisia pätkiä, niin sen kyllä loppuviikosta huomaa, olosta tulee äreä ja kireä. Öitä ei ole vaikea pysyä hereillä, jos ja kun tekemistä on, mutta muutoin väsymyksen näkee sitten päivällä ja illalla. Elämässä on nyt tapahtunut ja sattunut ja lisää muutoksia vielä luvassa. Yötyöläisten kokemuksia ja vinkkejä otetaan vastaan!

Elämää kolmen koiran kanssa

Asumme koirien kanssa väliaikaisesti vanhempieni luona, joten nyt meidän lauma on väliaikaisesti kasvanut yhdellä sekarotuisella tyypillä. Kolmen koiran kanssa liikkuminen on melkoista solmussa olemista. Oikeasti meillä on kyllä mennyt tosi hyvin ja solmutta kulkeminenkin onnistuu suurimmaksi osaksi. Ringo on tietysti melko huvittavan näköinen pikkarainen näiden isojen sekoitusten seassa, mutta kovin hän on tomera ja koirat tulee keskenään kivasti juttuun. Ringo ja Remu väistelevät toisiaan, mutta lenkeillä mennään kuitenkin vierekkäin ja samoissa hajuissa kiinni. Iines ja Remu ovat tunteneet ja nähneet viikottain pennusta asti.

Ollaan liikuttu paljon, tehty pitkiä lenkkejä, käyty koirapuistoissa ja tsekattu myös enismmäistä kertaa Sipoon koirametsä. Hiekkamontulla koirat kävivät myös rallaamassa ja nämä isot tyypit päättivät heittää talviturkitkin samalla. Rikkoivat rannasta jäätä ja menivät veteen makaamaan. Rehatessa tulee tietysti kuuma ja onhan nyt ollut ihan mahtavat lämpöset ilmat (jos ei lasketa nyt tätä loppu viikon lunta). Ringo juoksi perässä minkä pienistä kintuistaan pääsi.

Remun kanssa on pitänyt treenata hihnassa kulkemista ja koirien ohittamista. Ringo treenaa siinä samalla näitä samoja juttuja. Naturisin makkaraa olen nyt syöttänyt lenkeillä ja se kelpaa kaikille oikein hyvin. Ringo ja Remu ovat niitä vähän nirsompia tapauksia, niin hyvin on ainakin nyt tuon makkaran avulla koirat hanskassa. Iines on niin varma nakki, että sen kanssa ei onneksi tarvitse käydä näitä perus juttuja enää läpi, niin tavallaan sitä taluttaa ja kouluttaa kahta koiraa ja Iines vaan kulkee mukana.

Viikko sitten oli myös yksi kouluttajakoulutuspäivä. Käytösketjujen tekoon vähän lisäboostia. Olin itse aika huonossa kunnossa, joku ihme paha flunssa eikä ääni kulkenut. Vihjesanojen käyttö oli tietysti haastavaa, mutta saatiin me kuitenkin jotakin tehtyä. Iines oli aika hitaalla tuulella, tai sellaisella verkkaisella tuulella. Se on nyt monesti näissä koulutuspäivissä ollut samanlainen, en tiedä onko se autossa odottelu tai joku sellainen, mikä syö sitä koiran virettä pois. Se kyllä tekee mielellään ja hyvällä fiiliksellä, mutta asteen säpäkämminkin voisi tehdä. Pitää ensi kerralla ottaa jotain parempaa herkkua, niin josko sillä saisi koiraan vähän lisäpuhtia.

Nauroin tälle Hallan pamille, pakko jakaa se tännekkin, on niin hauska ilme tuolla koiralla!

Hetkiä helmikuulta

Helmikuussa saatiin viettää monta upeaa talvipäivää, aurinko paistoi, lunta oli mukavasti ja oli oikein mukava pikku pakkanen, ihan täydellistä! Kuvasin puita, koska ne näyttii niin cooleilta! Ratsastin maastossa pitkiä lenkkejä, lumi narisi kavioiden alla ja oli vaan ihan super mahtavaa kaasutella menemään, hevonenkin oli erityisen pirteällä tuulella. Noo millon Morri ei olisi... Jos tämä minun hevosyksilöni ei ole pirteällä tuulella, niin silloin se on joko sairas tai sitten on tosi tosi kuuma (kesäpäivä).

Ystävänpäivä vietettiin koirien kanssa ihanassa ilmassa ulkoillen ja kotona jotakin perus kivoja temppuja tehden. Ringon kanssa tahkottiin luoksetuloa ja saatinkiin monia hyviä treenejä tehtyä. Treenailtiin myös kaupungissa koirien ohituksia ja yleisesti ottaen kaupungin tuomia häiriöitä, Ringolle vahvistettiin "jätä" vihjettä, eli nimettiin luopumista. Iines sai oman frisbeen, jota me käytiin jäällä vähän heittelemässä. Talviralleista tein erillisen kuvapainotteisen postauksen.

Leivoin myös ihan itse laskiaispullat. En ole pariin vuoteen leiponut pullaa, niin nyt täräytin ja tulikin aikas makoisia. Loppukuusta leipomisesta jälleen kerran innostuneena, päätin kuitenkin aloittaa elämäni ensimmäisen ihan todellisen herkuttelu"lakon"/terveyslinjan. 

Haaveena olisi aloittaa vaeltaminen, heti kun saan kerättyä kasaan kaikista välttämättömimmät varusteet. Olen mielestäni ihan hyvässä perus kunnossa, mutta haluaisin kuitenkin vähän kohentaa omaa kestävyyttä, joten tehtiin ensimmäinen kolmen tunnin päiväretki, lähinnä ajatuksena kävellä mahdollisimman paljon kilometrejä, myös raskaammassa maastossa. Olin kyllä ihan puhki ja siihen päälle yritin kuvitella vielä rinkan selkään, joo että kyllä tässä pitäisi vielä vähän kuntoilla ennen todellisia koitoksia. Kyllä minä koiria aiemmin nuupahdan, se on varma, niillä tuskin tulee olemaan mitään hätää näillä meidän tulevilla retkillämme.

Kuvasin vaihteeksi nukkuvia koiria ja pieniä sammakkojalkoja. Ja blogin ensimmäinen ja luultavasti viimeinen pullakuva! Nyt kevättä ja uusia haasteita kohti, jee hyvä meininki!

Hetkiä tammikuulta

Kissanpentuja ja ärsykekontrollia (kouluttajakoulutus)

Meillä alkoi kouluttajakoulutuksen toinen vaihe ja viikonloppuna oli sitten ensimmäinen viikonloppu. Lauantaina oli spesiaalipäivä, kun koulutettavana oli neljä kymmenen viikkoista kissanpentua. Muori oli tietysti mukana, joten kissuja oli yhteensä viisi kappaletta, samoin sopivasti meitä opiskelijoita. Kisut olivat norjalaisia metsäkissuloita. Ensiksi nämä viiksiniekat remusivat ja juoksivat ihan apinanraivolla koulutustilaa ympäriä ja ämpäri, siinä vaiheessa ei oikein pystynyt kunnolla keskittymään. Onko mitään hassumpaa ja söpömpää kun hullusti hyppivät ja pomppivat pikkukissut?

Kissujen kouluttaminen oli tietysti ylläripylläri haastavaa, tyyppejä ei motivoinut ruoka, mutta leikillä pystyi palkkaamaan. Välillä naapurin leikit olivat tietysti paremmat ja kissulit lipesivät omasta koulutus-sessiosta helposti sinne naapurin puolelle. Loppupäivästä kun kaikki muut ihmiset alkoivat jo luovuttamaan/väsymään, minä jatkoin vielä vähän. Kissoille alkoi herkut paremmin maistumaan ja onnistuin porukan villeintä viikariakin vähän motivoimaan. Taisi siinä loppusetistä olla kolme kissua pyörimässä ympärillä ja kaikkien kanssa pystyi tekemään ruokapalkalla jokusen toiston kosketuskepin kanssa. Kissat ovat kyllä ihan mahtavia ja nämä kissat olivat kyllä todella ihanan rohkeita, eivätkä pahemmin vierastaneet meitä ihan vieraita ihmisiä.

Sunnuntaina oli sitten omien koirien päivä. Pääaiheena käytösten vieminen ärsykekontrolliin. Meillä pitäisi toisen vaiheen päätyttyä olla kasassa käytösketju ja jotta käytösketjun voi rakentaa, meillä pitäisi olla vahvoja käytöksiä, jotka kaikki olisi viety ärsykekontrolliin asti. Ennen kuin ärsykekontrolliin voi viedä yhtään mitään, tulee käytöksen olla nimetty ja tarpeeksi vahva. 

Ärsykekontrolli kaikessa lyhykäisyydessään meinaa sitä, että koira ei istu jos sille sanotaan maahan ja koira ei mene maahan jos sille sanotaan istu, eikä se myöskään tarjoa sitä käytöstä ollenkaan ilman sitä vihjesanaa. Toisin sanoen koira tekee halutun käytöksen vain ja ainostaan vihjesanasta. Sehän kuulostaa tosi simppeliltä, mutta loppujen lopuksi kun meillä on ihan älyttömän paljon kaikkia muita vihjeitä, että ärsykontrolliin viemisessä mitataan jo ensimmäisenä sitä, että onko käytös nimetty ihan oikeasti, toimiiko se sanallinen vihje todella vihjeenä. Toimiiko istumisen vihjeenä esimerkiksi oma pysähtyminen?

Tähän meidän ketjuun tulisi viedä ärsykekontrolliin istuminen, voltti, luoksetulo ja lelun laittaminen koriin. Kaikki muut käytökset meillä on Iineksen kanssa suhteellinen vahvoja, mutta volttia meillä ei ollut olemassakaan ennen tätä viikonloppua. Voltti piti nimenomaan sheippaamalla saada aikaiseksi, eikä minkäänlaista houkuttelua tai mitään muutakaan helpompaa tapaa saanut käyttää. Iineksellä ei ole käytösvalikossa minkäänlaista hyörimistä eikä pyörimistä, en ole koskaan edes houkuttelemalla laittanut koiraa pyörimään volttia. Tämä voltti oli meille tosi iso haaste. Jotenkin sitten jonkun pienen säheltämisen kautta, sain napattua voltin sivulle tulon kautta. Ensiki koira runnoi minun jalkoja päin, joten otin askeleen taaksepäin, että se onnistui pyörimään voltin. Siitä sitten pikkuhiljaa palkan suunnan avulla saatiin volttia vähän kauemmas minun jaloistani. Nyt vaan nimeän volttia ja koitan saada sivulle menon ja voltin erotettua kunnolla ja molemmat käytökset ärsykekontrolliin. Alla video voltista, jota treenattiin pari settiä tänään kotona. Siinäkin näkee hyvin tuon, että alku on sama kun sivulle tulo ja sitten koira jatkaakin matkaa ja pyörähtää. Eli ihan täydellisesti sheippaamalla ei saatu volttia aikaan, toiminnan aikaansaamisen keinona taisi enemmän toimia jonkinlainen poimimisheippaus-sähellys. Mutta olinkin lyödä päätä seinään tuon voltin kanssa, että eihän se ikinä tee sitä ja kyllähän se sieltä sitten kehkeytyi, vaikkakin sähellyksen kautta.

Ärsykontrolliin päästiin viemään kunnolla lelun poimista koriin. Se on jo suhteellisen vahva käytös, joten sitä uskalsi lähteä siihen kunnolla viemään. Yllätyksenä tässä tuli se, miten monta kertaa Iines haki lelua koriin ilman palkkaa, alkuun about 15 kertaa, mikä on minun mielestäni todella paljon. Tämän ärsykontrollin voi rakentaa vähän kevyyemmälläkin tavalla, mutta tämän pitäisi olla tehokkain tyyli.

Seuraava koulutusviikonloppu onkin jo kahden viikon päästä, joten tässä tulee vähän kiire saada jotakin aikaiseksi ennen sitä!

Viimeaikaisia treenejä

Heikkoja lenkkejäni ovat treenisessioiden suunnittelu (öhömm mitäs sitä tekisi, noh tehdäänkös näin ja kappas ei tehdäkkään, tehdääs jotakin muuta..) ja toiminnallinen palkkaaminen. Olen yrittänyt joka päivä leikkiä koirien kanssa. Iines voisikin palkkaantua leikistä, Ringo tuskin koskaan tulee innostumaan leikistä niin paljon, että se toimisi sille palkkiona. Yritän kuitenkin saada leikkimisen rutiiniksi, että vähintään kerran päivässä leikitään yhdessä ja sitä kautta lähden kokeilemaan leikillä palkkaamista. Erilaisia palkkaustapoja on kuitenkin kouluttajan hyvä osata ja opetella. Namin koira syö sekunneissa tai millisekunneissa, jotta leikki tuntuisi koirasta palkalta, pitää sitä leikkiä kuitenkin useampia sekunteja. Namien avulla pystyy tekemään paljon toistoja peräkkäin ja pitämään tarkemman vahvistetiheyden yllä. Leikin avulla kiihkeä koira kiihtyy lisää ja rauhallinen koira saa lisäpuhtia. Sen takia kai sitä leikillä niin moni tykkää palkata, koirien halutaan nykypäivän harrastuksissa olevan kamalan kiihkeitä ja säpäköitä. Treenisessio itsessään jo yleisesti ottaen nostaa koiran virettä ja lisää stressihormoneita, käytettiin palkkana sitten ihan mitä tahansa. Jotenkin namipalkkaus on vaan omasta mielestäni ihan hirmuisen kätevää ja turvallista, koiran pitää joka tapauksessa syödä elääkseen.

Olen huono suunnittelija. Olen huono kirjaamaan asioita ylös. Joten olen yrittänyt panostaa treenisettien suunnitteluun. Päätän etukäteen mitä teen ja yritän laskea toistojen määrän. Tällä hetkellä treenisetit ovat keskittyneet Ringoon. Ringon kanssa ollaan vahvistettu taukokäytöstä, ollaan nimetty luopumista ("jätä") ja vahvistettu käsikohdetta. Käsikohde ja "jätä" olisi tarkoitus saada siirrettyä kotimatolta muihinkin ympäristöihin, toimii sisätiloissa jo muuallakin, mutta ulkona ei, eli siis lähinnä tarkoitus olisi saada siirrettyä nämä käytökset mukavasta sisäilmasta ulkoilmaan. Ja tietysti ollaan ihan hullusti treenattu luoksetuloa! Olipa hieno päivä tuo ystävänpäivä, lämmintä oli ja saatiin nauttia aamupäivä ulkoilusta. Oli pitkästä aikaa sian kieltä mukana ja kuinka tomerana pikkukoira olikaan, se ei ole vielä kertaakaan tehnyt sellaista toistomäärää vauhdikkaita luoksetuloja (valehtelematta varmaan 20 toistoa) ja tarjonnut seuruuta ja kontaktia todella kivalla vireellä.

Iines on treenanut toki mukana, mutta sellainen suurin fokus on nyt ollut kuitenkin Ringossa.  Ollaan harjoiteltu ja vähän kokeiltu erilaisia kotijumppa -juttuja Iineksen kanssa. Ajattelin kotijumpasta tehdä jossakin vaiheessa oman kunnollisen postauksen, kunhan saan materiaalia kasaan. Koirien aktivointiin liittyvää materiaalia tulossa myös myöhemmin lisää.

Myöhästyneet ystävänpäivä toivotukset vielä tänne blogin puolelle! Ystävänpäivä on kyllä joka päivä, ainakin näiden karvakamujen seurassa. 

Kiva Koirakansalainen testi

Kävimme Iineksen kanssa tekemässä Kiva Koirakansalainen testin. Ajattelin käydä testin kohdat läpi, miten ne meillä meni ja mitä ajatuksia herätti. Testin aikana koiraa ei saanut palkata nameilla ollenkaan. Kehuja ja rapsutuksia sai käyttää. Testi järjestettiin tiloissa, joissa me emme olleet ennen käyneet. Pienen hetken koira sai hengailla tilassa, ennen kuin testi aloitettiin. Tilassa oli samaan aikaan kourallinen ihmisiä, ei muuta häiriötä.

Saadakseen diplomin, koiran ja omistajan täytyy suorittaa hyväksytysti kaikki testin 10 kohtaa:

1. Vieraan ihmisen hyväksyminen

Koira antaa vieraan ihmisen häiriöttä lähestyä ja jutella hetken ohjaajan kanssa. Koiran on oltava hallinnassa koko suorituksen ajan niin ettei omistajan tarvitse kiskoa hihnasta tai käyttää muita voimakeinoja.

2. Koira istuu kauniisti silitettävänä 

Ohjaajansa kanssa ulkoileva koira sallii ystävällisen vieraan ihmisen koskettaa itseään.

3. Tutkiminen ja hoitaminen 

Koira antaa vieraan ihmisen – kuten omistajan tuttavan, eläinlääkärin tai trimmaajan – hoitaa ja tutkia itseään. Testiin kannattaa ottaa mukaan oma harja.

Testi alkaa vieraan ihmisen hyväksymisellä, jonka jälkeen koiraa pitäisi pystyä vieraan ihmisen silitellä ja vähän tutkia. Tämä oli meille kaikista helpoin osuus. Iines rakastaa kiltisti käyttäytyviä ihmisiä, ihan parasta, jos joku vähän rapsuttaa ja jutustelee mukavia. Iines antoi tuomarille kunnon muiskun ja silmät sirrissä istui siliteltävänä. Roduille jotka ovat varautuneita uusia ihmisiä kohtaan, tämä voi olla vähän hankalampi kohta. Ainakin tämän meidän testin tuomari oli koiraihminen, joka ymmärtää eri rotujen käyttäytymistarpeita ja käyttäytyy sen mukaisesti koiraa lukien. Tarkoitus oli kuitenkin saada kaikille osallistujille onnistunut suoritus ja niin että koirilla on hyvä olla.

4. Vetämättä kävely 

Tällä osuudella todistetaan, että koira on omistajansa hallinnassa. Koira kulkee taluttimessa omistajansa oikealla tai vasemmalla puolella. Seuraamisen ei tarvitse olla tarkkaa. Koiran on myötäiltävä omistajaansa valppaasti myös pysähdyttäessä.

Tässä kohtaa Iines oli sunnuntaikävelyllä. Hajut kiinnostivat ja kaikki sanalliset vihjeet menivät vähän sinne päin. Iines ei ole ikinä ollut mikään hihnassa kiskoja, joten vaikkei koira ollut kovin valppaana, se mennä löntysteli kuitekin mukana.

5. Ihmisjoukon läpi kulkeminen 

Koira käyttäytyy kohteliaasti jalkakäytävällä liikkuessaan ja on hallinnassa julkisilla paikoilla. Koira saa osoittaa kiinnostusta liikkuvia tai seisovia ihmisiä kohtaan, mutta sen pitää jatkaa matkaa ohjaajansa kanssa osoittamatta ylenpalttista innostusta, arkuutta tai vastahakoisuutta.

Tässä kohtaa Iines taas oli sunnuntaikävelyllä. Ei se varmaan edes huomannut niitä ihmisiä. Iines ei ole ikinä hihnakävelyillä ollut mitenkään kiinnostunut lähellä olevista/kulkevista ihmisistä. Varmasti on paljon niitä koiria, jotka kiihtyvät ihmisistä ihan valtavasti. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan mitenkään tuijota/innosta koiraa olemassa olollaan.

6. Istuminen, maahanmeno ja paikalla pysyminen 

Koira tottelee ohjaajan merkkiä istua ja mennä maahan sekä pysyy käskystä paikallaan. Koiran täytyy odottaa paikallaan kun ohjaaja kävelee 6 metrin matkan pitkä liina kädessään ja palaa takaisin. Koira on koko testin ajan kytkettynä joko pitkään liinaan tai omaan taluttimeensa.

  

7. Luoksetulo 

Koira tulee ohjaajan luokse 3 metrin päästä kutsuttaessa.

Nämä kohdat tuon käsittelykohdan jälkeen oli meille helpoimpia. Joillekkin koirille/omistajille tuotti suuria vaikeuksia se, että koira piti pitää liinassa ja itse piti pitää siitä liinasta kiinni. Eräs meidän suoritusta katsellut sanoi jälkikäteen, että meidän suoritus näytti siltä kuin olisimme paljonkin harjoitelleet liinan käyttöä. No enpä ole koskaan harjoitellut paikalla oloa (tai mitään muutakaan) niin, että koira olisi liinassa, mutta Iines ei ole kovin herkkä tämmöisille asioille, joten luotin koiraan, että se pysyy kyllä paikoillaan. Olen nähnyt kyllä useita koiria, joita liinat hämmästyttävät/arveluttavat. Luoksetulo tehtiin samaan pötköön tuon paikalla olemisen jälkeen. Tässä oli tietysti hassusti se, että paikalla olo 6 m ja luoksetulo 3m, toisin päin ehkä olisi jotenkin loogisempaa?

  

8. Koirien kohtaaminen 

Koira käyttäytyy hyvin toisten koirien läsnäollessa. Mukana testissä on ystävällinen apukoira, jota kohti omistaja kävelee koiransa kanssa. Omistajat vaihtavat pari sanaa ja jatkavat matkaansa, jona aikana koira voi osoittaa vähäistä kiinnostusta apukoiraa kohtaan mutta ei saa pyrkiä sen luo tai hyppiä sen päälle.

No tämä kohta meni kyllä penkin alle. En osannut tätä oikein etukäteen jännittää, enkä miettiä sen enempää. Tila jossa ei ole ollenkaan muita koiria ja yhtäkkiä piilosta tuodaan koira, joka lähtee tulemaan suoraan kohti. Tämä oli testin loppupuolta, joten Iines oli kyllä jo hyvin tietoinen siitä, että tältä akalta ei heru mitään hyvää, koira on paljon kiinnostavampi. Iines tuijotti koiraa, en meinannut saada sen huomiota ollenkaan. Iines olisi mennyt koiran luokse, jos se ei olisi ollut hihnassa. Tovin kun olin koiraa siinä huhuillut, sain koiran hanskaan ja istumaan ja pystyin tervehtimään toisen koiran taluttajaa. Tuomari päästi meidät tästä kohdasta hyväksytysti läpi. Jäin itse miettimään ja spekuloimaan tätä tilannetta ja meidän suoritusta. Iineshän on erittäin hyvä ohittamaan koiria arkielämässä, mutta tietysti minulla on normaaleissa tilanteissa koiralle palkkaa. Tuliko vieras koira liian vauhdilla kohti, tuijottiko se Iinestä, oliko tilanne vaan kaiken kaikkiaan liian haastava? Niin tai näin, mietin että ansaittiinko me nyt tämä onnistunut suoritus? Jos tilassa olisi ollut koko ajan muita koiria, koko tilanne olisi luultavasti ollut paljon helpompi. Tulin siihen lopputulokseen, että Iines kuitenkin arkielämässä ohittaa onnistuneesti koiran kun koiran, joten ehkä voin antaa itselleni armoa ja olla tyytyväinen siihen että pääsimme kohdasta läpi, vaikkei tämä testihetken ohitus nyt ihan tyylipuhdas suoritus ollutkaan.

9. Koiran reaktio häiriöön 
Koira käyttäytyy rauhallisesti kohdatessaan tavallisia häiriöitä. Testiin valitaan kaksi erilaista näkö- tai kuuloärsykettä, esim. ohiajava polkupyörä ja kolahtava esine. Koira saa reagoida häiriöön, mutta ei mennä paniikkiin tai hyökätä."

Näitä häiriöitä Iines ei huomannut. Jos vierestä olisi juossut kani tai hirvi, oltaisiin luultavasti saaty hylky. Toinen häiriö oli juokseva ihminen ja toinen oli kova ääni (no se ei ollut kovin kova, mutta ääni kuitenkin).

10. Omistajan odottaminen 

Koiran jättäminen yksin esim. kaupan ulkopuolelle ei ole suositeltavaa. Joskus koiran kuitenkin joutuu jättämään hetkeksi esimerkiksi eläinhoitajan tai trimmaajan luokse. Koira pitäisi pystyä jättämään toisen ihmisen pidettäväksi muutamiksi minuuteiksi. Kokeessa aika on 3 minuuttia.

Tässä tuomarilla oli koira 6 metrin liinassa, omistajan piti mennä piiloon ja koiran odottaa rauhassa omistajan paluuta. Koiran ei tarvinnut tapittaa paikallaan koko aikaa, mutta se ei saanut alkaa näyttää stressaavia eleitä, eikä vouhottaa hurjana omistajan perään. Se sai siis liikkua liinassa, jos se halusi. Jätin Iineksen paikkamakuuseen. Ei olla treenattu lähellekkään näin pitkää paikkamakuu aikaa, saati että olisin itse piilossa, joten eihän se siellä pysynyt paikallaan koko aikaa. En tiedä missä kohtaa se nousi, mutta se oli siirtynyt sillä tavalla, että kun itse istuin sermin takana piilossa, koira oli siirtynyt samalle linjalle minun kanssani, eli tavallaan koira oli minun takana. Iines päästi pari sellaista tylsistynyttä urahdusta, muuten se odotteli rauhallisesti. En osannut tätäkään kohtaa erikseen jännittää, enkä edes harjoitellut, koska tiesin että Iines kyllä jaksaa odotella ihan rauhassa vaikka outo tilanne olikin. Tämä voi olla monelle koiralle todella vaikea/vaikein kohta, joten kannattaa harjoitella etukäteen.

Taustaa testistä:

Canine Good Citizen testin on kehittänyt American Kennel Club (AKC) vuonna 1989 kannustaakseen koiria ja koirien omistajia paremmiksi yhteiskunnan jäseniksi. Tämä testi on ollut myös ensimmäinen mihin AKC on toivottanut tervetulleeksi myös sekarotuiset koirat. Jossakin varhaisessa mainosvideossa testin tavoitteeksi ilmoitettiin: "Koira, joka on onneksi omistajalleen eikä onnettomuudeksi kenellekkään muulle."

Ensimmäisten kokeilujen jälkeen testiin tehtiin muutoksia, ensimmäisten kolmen kohdan järjestystä muuteltiin. Ensimmäisissä versioissa testi ei sisältänyt ollenkaan luoksetuloa, mutta se otettiin mukaan, koska eihän koiraa oikein voi edes kouluttaa jos se ei tule ihmisen luokse. Samassa testissä oli myös leikkiosuus mikä myöhemmin poistettiin, koska jotkut rodut kuumuivat liikaa ja jotkut eivät aloittaaneet leikkiä. Viimeisessä kohdassa koira sidottiin yksin tolppaan kiinni viideksi minuutiksi, omistajan mennessä pois näkyvistä, tämä muutettiin kolmeksi minuutiksi, niin että koira jätetään "ystävälliselle tuntemattomalle."  

Tuhansia koiria jätetään jenkeissä eläinkoteihin nimenomaan käytösongelmien takia. Koiria tapetaan puuttellisen koulutuksen takia ja se on varmasti yksi iso syy miksi Canine Cood Citizen testi on kehitetty.


Omia ajatuksia: 

Ajattelin ennen testiä, ettei palkkaamattomuus varmaan tuota mitään älyttömän suuria ongelmia. Mutta kyllä se olikin iso juttu. Iines ei ollenkaan mennyt sellaiseen "työmoodiin" ja koiran ohituksen kohdalla sen huomasi, että rallallaa eipä kiinnosta yhtään mitä se mamma huhuilee. Istumista, maate menoa ja luoksetuloa on hinkattu sen verran paljon, että niissä koira meni ihan erilaiseen moodiin ja toimi vihjeiden mukaan viipyilemättä. Seuraamisen nimeämistä pitäisi treenata, koska se selvästi toimii jollakin muulla vihjeellä kuin itse vihjesanalla.

Milloin koiran palkkaamisen voi lopettaa? Tämä on sellainen kysymys mikä on tullut meidän kouluttaja koulutuksessa esille ja vastaushan siihen on että: silloin kun koiraa ei tarvitse enää ruokkia.

Voisiko testistä olla versio, että saat ottaa vaikka 5 karkkia mukaan ja käyttää ne haluamissasi kohdissa. Palkkaamattomuuden idea on ilmeisesti se, ettei houkuttelua käytettäisi, mikä on ihan ymmärrettävää, mutta voisihan siinä vaiheessa sitten tuomari puuttua peliin, jos karkkia käytetään houkuttimena. Mielestäni testi on ihan kiva kuitenkin. Iineksen tyyliselle koiralle oikein hyvä leikkisä koetilanne. Ringo ei pääsisi vieraassa ympäristössä yhdestäkään kohdasta läpi, ei ainakaan ilman nameja. Luoksetulo on tärkeimpiä juttuja, joten jos itse olisin testin kehittelijä, niin siitä tekisin jotenkin haastavamman tai ainakin laittaisin paikalla olon ja luoksetulon välimatkat toisin päin.

Hetkiä tammikuulta

Tammikuu alkaisi olla pulkassa tai kelkassa tai silleen! Ajattelin jakaa muutaman higlightin kuluneelta kuukaudelta!

Löydettiin uusia ulkoilureittejä tästä meidän läheltä ja sieltä uusien reittien varrelta oikein kiva puro. Tykkään puroista. Ihan tosi paljon. Voisin tollottaa puroja ikuisuuden. Ja se ääni, se on jotenkin niin maagisen ihana. Ootteko te huomannu samaa, että kun on jossain uudella metsäalueella, innoissaan siellä vaeltaa ja hupsista pian huomaatte että olette melkein jonkun takapihalla? Mulle käy sitä aika usein, en onneks vielä oo koskaan ollut oikeasti kenenkään takapihalla, mutta hyvin lähellä kuitenkin. Se on tämä Suomi tämmöinen harvaan asuttu maa, jep.

Ringo kulki yhdellä pitkällä tutkimusretkellä tovin takin sisällä, kun se vaan kylmissään tollotti mua siihen malliin, että nyt on kyllä tämä mamma tainnut unohtaa hänen villapuserot ja toppatakit kotiin. Ei ollut edes kovin kylmä, mutta ilmeisesti kuitenkin liian kylmä Ringon mielestä. Siellä se takin sisällä lämmitteli täysin tyytyväisenä. Kunnon kenguru ja kengurunpoikanen. Oli paljon harmaita päiviä ja oli myös aurinkoisia päiviä. Aika surkea kuukausi, noin niinkuin jos miettii lumen määrällisesti, missä kunnon talvet on?

Ei selvitty ihan ilman jännittäviä tilanteita tästä kuukaudesta, nimittäin onnistuin tippumaan johonkin suonsilmään, tai mikä lie inhottava luonnon oma jekku se sitten olikaan. Tallusteltiin suoalueella, missä on tallusteltu monet kerrat, se on mielestäni sellainen kuivahko suoalue. Oli pakkaspäivä ja rohkeasti mennä lampsin sellaisen ojan päällä, kunnes tipahdin. Tipahdin vatsaan asti johonkin suovesiliejuun. Jalat löi ihan tyhjää ja siinä kyllä tuli ensimmäisenä fiiliksenä sellainen, että tältäköhän tuntuu jos hukkuisi juoksuhiekkaan. No siinä hetken räpiköityä, sain kuitenkin etukäpälillä nostettua itseni liejusta ylös. Minulla oli kolme kilometriä kotiin ja housuni/saappaani olivat melkoisen märät ja likaiset. No hieman pyyhin lumella housuja puhtaaksi ja lähdin melko ripeällä tahdilla hiippailemaan kotiin päin. Housut jäätyivät matkalla, joten sellainen märkä tunne hävisi nopeasti. Selvisin ilman traumoja ja uskaltauduin alueelle vielä uudestaankin.

Otin triljoona kuvaa nukkuvista koirista, koska ne on niiin söpöjä! Ja aloitin myös päivittelemään instagramiin my storya. Jos ette oo vielä kurkanneet meidän instagramiin, niin käykäähän: @iineskoira 
 
Loppu kuussa käytiin tekemässä Iineksen kanssa Kiva Koirakansalainen testi, tästä olen kirjoittamassa oman postauksen, pysykää kuulolla. Ja itse sain olla kuuntelijana ja apuhenkilönä Tuire Kaimion Tasapainoinen pentu luennolla. Aloitin myös DOLO verkkokurssin, josta myös kerron myöhemmin lisää. Uusia temppujakin opeteltiin, Iines opetteli keräämään leluja koriin ja pitelemään esineitä suussaan, Ringo opetteli noutoa. Tehtiin myös meidän rentoa kotitottista ja treenailtiin toki myös päivittäin luoksetuloa. Kaiken kaikkiaan vuosi alkoi ihan kivasti, kevättä ja valoa kohti mennään, eiksjee!

Vilma-marsu treenaa

Mitä tahansa eläinlajia voi kouluttaa. Oppimisteoria kaikilla eläimillä on sama. Omien koulutustaitojen kehittymisen kannalta, olisi hyvä kouluttaa eri eläinlajeja ja erilaisia yksilöitä samoista lajeista.

Minulla on 6 marsua. Kolme marsuista on kodinvaihtajia ja kolme on sitten ostettu kasvattajilta. Minulla on ollut kaiken kaikkiaan 14 marsuyksilöä viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Jokainen marsu on ollut hyvin erilainen persoona. Kaikista "helpoin"/seurallisin marsu on meidän kohta kuusi vuotiaaksi kääntyvä Vilma. Vilma on asunut meillä reilun vuoden, se kotiutui meille erinomaisesti ja siitä tuli heti marsulauman kovaäänisin ja seikkailunhaluisin tyyppi. Muutaman kerran Vilmalta on lähtenyt ääni, kun se on huutanut niin paljon, eli selvästi palvelussa olisi ollut huomattavan paljon parantamisen varaa. Tänä talvena Vilmalle on ollut terveyden kanssa ongelmia, alusien vaihto kokonaan toiseen, heinän vaihto ja tuplaC on kohentanut pikkuneidin kuntoa ja toivotaankin että taas kevään tullessa ja luonnonantimien kasvaessa saataisiin neitonen parempaan massaan.

Ensiksi ehdollistin Vilman naksulle, jonka jälkeen lähdettiin tekemään kosketuskeppiä. Jos marsu on herkkä äänille, voi naksun sijasta käyttää mitä vaan muutakin lyhyttä ääntä. Varmasti todella moni marsu (ellei peräti joka ikinen) on ehdollistunut pussin/muovin rapinaan tai jääkaapin oven avaamiseen. Näitä ääniä voi myös käyttää apuna kouluttaessa. Miksei naksun sijasta voisikin koskettaa vaikka muovipussia? Ollaan treenailtu Vilman kanssa muutamia kertoja. Vilma on kaikista nirsoin, mutta se on kaikista rohkein ja uteliain. Muut marsut ovat sen verran erikoisia ja ei niin seurallisia persoonia, että arveluttaa saakohan niitä millään tavalla motivoitua. Minulle riittää se, että marsut voivat hyvin ja voin seurailla niiden touhuja, ei niiden tarvitse kaikkien olla rohkeita ja uteliaita, ne saavat olla ihan sellaisia kuin ovat. Tämmöisen reippaan yksilön kanssa on kuitenkin kiva puuhailla jotakin. Saa nähdä mitä kaikkea me Vilman kanssa keksitään.

 Haasteet marsujen kouluttamisessa:

• Sopivan palkkion löytäminen voi olla haastavaa
• Marsut ovat yleisesti ottaen stressiherkkiä ja arkoja eläimiä, jos marsua jännittää, se ei syö ollenkaan/se jähmettyy paikoilleen
• Vaikka kuinka pilkkoisi pieniä paloja, marsut mussuttavat ruokaansa ikuisuuden
• Hitaan syömisen takia vahvistetiheys on todella pitkä
• Marsulla ei ole nälkä? Marsuilla pitää olla koko ajan heinää tarjolla, toki nekin tykkäävät syödä herkkuja, mutta enpä tiedä tuntevatko ne koskaan ihan samanlaista näläntunnetta kuin vaikkapa lihansyöjät
• Marsut eivät luontaisesti lue meidän elekieltä
• Marsut eivät jaksa tehdä pitkiä settejä, toki jos on paljon touhannut marsun kanssa ja marsu nauttii tekemisestä, niin silloinhan toistojakin pystyy tekemään enemmän (ylläri me ei olla vielä muutamien treenikertojen jälkeen siinä pisteessä)

Vilma videolla mutustelee pieniä kurkun palasia. Koirat saivat treenata samalla häiriössä paikalla oloa.

Oletteko te kouluttaneet koirien lisäksi muita eläimiä?

Oppiiko vanha koira uusia temppuja?

 "Muistan ikuisesti, millainen kysymysmerkki Iineksen pään päällä killui, kun ensimmäistä kestaa yritin sheipata ihan tyhjästä jotakin."

Vanha sanonta kertoo ettei vanha koira opi uusia temppuja. Noh eiköhän tämä sanonta ole moneen kertaan jo todistettu ihan hölmöksi? Tietenkin koirat oppivat, oli koira minkä ikäinen tahansa. Pentu ei ole vielä vetänyt vuosia hihnassa, se ei ole vielä hyppinyt satoja kertoja vieraiden ihmisten päälle, se ei ole vielä oppinut mitään, ei mitään hyvää, eikä mitään huonoa. Pian se kuitenkin oppii, se imee itseensä ihan kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Ainahan kaikkialla suositellaan, että koiran kouluttaminen kannattaisi aloittaa hyvissä ajoin, silloin se on kaikista helpointa.

Vanhalle koiralle on vaikeampi opettaa uusia temppuja. Vanhalla koiralla on jo paljon kaikenlaisia toistoja takana. Monesti vanhemmilla koirilla on todella vahvoja käytöksiä, esimerkiksi Iines (vanha kettu) on todella taitava ja ihan erityisen vikkelä jaloistaan jäniksen nähdessään. Saisipa sen kanipowerin valjastettua vaikkapa luoksetuloon. Ja Ringo on esimerkiksi todella taitava kiskomaan hihnassa. Monilla koirilla on paljon tämmöisiä todella vahvoja käytöksiä, mutta ne käytökset eivät välttämättä ole ihan niitä, joita me ihmiset erityisesti arvostaisimme ja haluaisimme koirissamme olevan. Meidän tulisikin opettaa koirillemme toisenlaisia käytöksiä ei-toivottujen käytösten tilalle. Mitä vahvempi käytös, sitä vaikeampi vahvan käytöksen tilalle on opettaa uusi. Tekeminen vahvistaa tekemistä - aina. Oli se tekeminen mitä tahansa. Vanhemman koiran kouluttaminen vaatii kyllä todella paljon kärsivällisyyttä ja päättäväisyyttä. 

Ajatelkaapas itseänne. Kuinka vaikeaa on tehdä suuria muutoksia omassa elämässä? Meille muutosten tekeminen ja uuden oppiminen vaatii suuria ponnisteluja. Pysyttelemme helposti mukavuusalueellamme ja teemme mielellämme meille jo entuudestaan tuttuja asioita. Jotta uusi tieto siirtyisi täysin uudeksi toimintatavaksi, tulee mielemme hyväksyä uusi asia. Suurin kehitys tapahtuu päämme sisälle, se tapahtuu siellä, minne kukaan muu ei näe. Aivotyöskentelyn jälkeen tarvitaan ihan älytön määrä toistoja käytännössä. Jos meille ihmisille uuden omaksuminen on vaikeaa, on se varmasti ainakin yhtä vaikeaa koirille.

Iineksen kanssa positiivinen vahvistaminen on aloitettu puoli vuotta sitten. Sitä ennen Iinestä on koulutettu, noh niin kuin on aina ennen koiria koulutettu. Ringo taas on sitten ehkä enemmän sellainen vapaan kasvatuksen saanut koira.

Kaikista suurimman ja selkeimmän muutoksen on käynyt kohta jo seitsemän vuotias Iines. Muistan ikuisesti, millainen kysymysmerkki Iineksen pään päällä killui, kun ensimmäistä kestaa yritin sheipata ihan tyhjästä jotakin. Se vain tuijotti minua ja istui paikoillaan. Muutaman kuukauden päästä, siitä samaisesta pönöttäjästä kuoriutui varsinainen toiminnan tarjoaja. Pitää joskus ottaa videolle, kun ei pyydä Iinekseltä mitään, vaan antaa sen itse kokeilla ja keksiä. Se on niin hauskan näköistä ja näkee hyvin miten aktiivinen koirasta on tullut. Ringo on yhtälailla tehnyt mahtavan make overin, mutta Ringon tausta onkin hyvin erilainen ja koirilla on ikäeroa melkein viisi vuotta. Olen käynyt oman pääni sisällä paljon uuden oppimista ja olen onnistunut sisäistämään paljon uusia asioita ja toimintatapoja. Se näkyy kyllä koirienkin toimintavoissa ja käyttätymisessä, että jotakin täällä ihmisen aivoissa on tapahtunut. Koirien kanssa on ihana puuhata ja treenata, kun ne ovat niin aktiivisesti ja innoissaan mukana jokaisessa treenisessiossa. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä opetella uutta ja muuttaa vanhoja tottumuksia ja tapoja.

Vanha koira todella oppii uusia temppuja, sanoo Iines ja poimii videolla uutena temppuna leluja koriin.

Koirien liikunnan tarve? Meidän talviviikko

Miten paljon koira tarvitsee liikuntaa? Koira tuhoaa kotia, tekemisen puute, mikä neuvoksi? Koira tarvitsee tasapuolisesti liikuntaa jaloille ja erilaisia pelejä/leikkejä jotka vaativat aivojen käyttöä. Peleihin ja leikkeihin laskisin itse myös kaikki tottisliikkeiden harjoittelut ym. "vakavammat" harrastukset. Kun kaikki liikkeet tehdään operantisti positiivisella vahvisteella, sehän on koiralle temppujen tekemistä, eli tietynlaista leikkiä. Ruokinta, liikunta, aivotyö -kolme kaikista tärkeintä asiaa, mitkä pitäisi olla tasapainossa.

Meillä koti on koirille turvallinen lepopaikka. Satunnaisesti vierailevat ihmiset saattavat hämmästellä miten rauhallisia koirat ovat meillä kotona. Talviohjelma meillä poikkeaa aika paljon kesän ohjelmasta. Talvella liikutaan paljon valoisan aikaan ja kesällä sitten enemmän viileämpään aikaan eli illalla, joskus jopa yöllä. Kesällä myös käydään säännöllisesti uimassa ja sitä jatketaan niin kauan kunnes vedet viilenevät. Välillä tuntuu siltä, (kun seuraa nettikeskusteluita) etteivät ihmiset välttämättä edes ihan ymmärrä sitä kuinka paljon koirat tarvitsevat tekemistä ja liikuntaa. Ajattelinkin koota viikon ajalta meidän liikuntaohjelmaa, otin puhelinsovellus Endomondon (sport tracker) lenkeille mukaan ja kirjasin ylös mitä yhden viikon aikana tehtiin.

Iines ja Ringo ovat molemmat hyvin energisiä koiria. Ringo on tietysti paljon nuorempi, joten sillä on todella paljon vielä selllaista nuoren koiran vipinää jaloissa. Iines taas on rauhallinen, mutta hyväkuntoinen, se jaksaa tehdä pitkiä lenkkejä ja jaksaa se edelleen hepuloida ja rallatella menemää, kuin mikäkin villivarsa. Liikutan koiria pääsääntöisesti vapaana metsissä. Koirat saavat itse valita askellajin, ne saavat haistella ja tutkia, juosta ja poukkoilla ihan miten tykkäävät. Koirille tekee hyvää kun maasto on epätasaista, on pehmeää ja kovaa pohjaa, nousua ja laskua. Koirat nauttivat luonnosta ja vapaana olemisesta. Luoksetuloa treenaamme ja vahvistamme joka päivä. Asumme syrjässä kaupungista peltojen ja metsien keskellä, joten koitan säännöllisesti käyttää koirat myös kaupunkilenkeillä, jotta koirat osaisivat kulkea hihnassa ja ohittaa muita koiria. Useamman kerran viikossa ajan autolla kodista kauemmas, käyn vakkaripaikoiksi muodostuneissa metsissä lenkeillä ja etsin uusia alueita ja reittejä, hiekkamontut ovat myös hyviä lenkkialueita, joissa käymme usein. Kodin ympäristöstä löytyy metsää ja peltoa, mutta tässä lähellä on niin villiä metsää, että metsästyskoiran kanssa lenkit on kyllä aika haastavia.


Viikkokatsaus:

Maanantai 2.1.

Viikko on hyvä aloittaa pitkällä aamulenkillä, unohdin hihnat kotiin, yleensä hätätapuksia varten minulla on edes jotkut remmit mukana, mutta nyt joutui pärjäämään ilman. Ajoin autolla hiekkamontuille, vietimme montuilla 1.05 h, itse tallustelin 4.28 km, koirat juoksivat ja kirmailivat ihan villeinä, ne kulkivat kilometrejä luultavasti ainakin triplat. Kävimme myös jäällä, Ringo innostuu jäällä aina juoksemaan ihan hullun lailla. Löysimme myös metsästä uuden polun, mitä emme ennen ole löytäneet, joten tallustimme pitkän pätkän myös metsässä ja suoalueella.

Illemmasta pakkasin koirat autoon ja hurautin kylille iltakävelyllä. Treenaan kaupungilla Iineksen kanssa aina seuraamista ja Ringo harjoittelee hihnassa kävelyä ja koirien ohittamista. Pari koirakkoa ohitettiin ja molemmat ohitukset sujuivat hyvin. Olin ilta-aikaan liikenteessä, joten ei ollut paljon ulkoilijoita liikenteessä. Träkkerin unohdin laittaa oikeaan aikaan päälle ja pois, mutta kävelimme noin 4 km ja aikaa vierähti 50 min. Illalla kotosalla teimme vielä 1 h tottista ja parikoiratreenejä, tauokojen kera.
 
Tiistai 3.1.

Aamulla kävelimme kodista toiseksi lähimmälle metsäalueelle. Koirat saivat kirmailla vapaana, aina tällä samalla alueella koirat ovat ihan hepuleita ja mennä tohottavat miten sattuu. Aikaa hujahti 1.47 h ja kilometrejä itse tallustin 7.69 km

Illalla iltapissat pihalla ja kotiteenejeä noin 40 min taukojen kera.

Keskiviikko 4.1.

Ajaa hurautin taas hiekkamontuille. Kotona ei ollut aamupalaa, joten ajoin kaupan kautta ja hain evästä mukaan. Pakkanen oli aika kova, mutta ilma oli todella kaunis ja aurinkoinen. Rakastan talvea ja näitä tämmöisiä kirpeitä päiviä! Taas käytiin jäällä, otin koirista vähän kuvia. Ringoa paleli, ei ollut samanlainen vauhti päällä kuin maanantaina. Välillä nappasin tyypin kainaloon, jotta vähän lämpenisi. Jäällä kävelyn ja kuvailun jälkeen kipiteltiin metsään juomaan teetä ja syömään aamupalasta. Aikaa meni 1.17 h ja kilometrejä 5 km.

Illalla perus pissailut pihalla, ei jaksanut touhata koirien kanssa oikein muita juttuja. Yleensä treenaan joka ilta vähän jotakin, mutta tämä päivä oli nyt tämmöinen "lepopäivä".

Torstai 5.1.

Tein aamusta "kotilenkin", eli koirat saavat kirmailla vapaana metsässä ja pelloilla. Ringolla oli vauhti päällä kylmästä ilmasta huolimatta ja se mennä tohelsi ihan täysiä. Itse seisoin puolet ulkona olo ajasta ja ihmettelin kun toinen viipottaa pienillä kintuillaan eteenpäin. Aikaa aamutohinoihin meni 52 min ja kilometrejä laahustin 2.91 km.

Illasta tehtiin kotitreenejä noin 40 min taukojen kera. Iines treenaili lelujen keräämistä koriin ja Ringo harjoitteli paikalla odottamista ja kohteita. Koirilla tuntui olevan tekemisen puute vielä myöhemmin illasta, joten jemmailin niille vähän namusia ympäri kotia. Näitä tämmöisiä namien piilotteluita teen sillon kun en oikein jaksa tehdä mitään muutakaan, mutta koirat haluavat selvästi toheltaa jotakin.

Perjantai 6.1.

Aamusta pakkasta taisi olla about -25 astetta. Puin Ringolle useamman kerroksen vaatetta päälle ja teippasin urheiluteipillä fleecepalaset tassuihin (ei ole vielä tullut hommattua tossuja, voisi myös tehdä itse...) ja laitoin vielä villasäärystimen pipoksi/kauluriksi korvien suojaksi. Johan sai pikkukoiran ulkoiluintonsa takaisin kun oli lämmintä päällä! Se ei ole vielä koskaan kirmaillut kovemmalla pakkasella tuohon tahtiin. Se oli ihan innoissaan. Oli todella hieno ja aurinkoinen keli ja onnistuin ihan sattumalta löytämään tästä meidän hoodeilta uuden reitin, joten aikaa ulkona hurahti 2 h ja kilometrejä kipittelin noin 6 km. Puhelin kuoli kylmyyteen lenkin loppu päässä, joten viimeiset kilometrin jäivät arvailujen varaan. Loppu lenkistä Ringoakin alkoi paleltamaan, joko vaatteiden raoista tuiversi lunta ja kylmää, tai sitten jääkokkoja keräävä parta alkoi kiusaamaan? Otin loppumatkaksi pikkasen kainaloon ja oi sitä iloa kun pääsi hankaamaan jätynyttä partaa olohuoneen mattoon. Iinekselläkin jääti hieman tassuja, mutta se aina hetkeksi nostaa tassun ylös ja jatkaa matkaa. Koirat saivat kulkea irti, Ringolle en kaiken vaatetuksen alle/päälle saanut edes tungettua pantaa/valjaita.

Iltatreenejä kotosalla tehtiin kahdessa osassa, yhteensä noin 45 min.

Lauantai 7.1.

Viikonloppuna oli kouluttaja koulutuksen (ensimmäisen osan) viimeinen viikonloppu. Laitoin herätyskellon soimaan ja lähdin koirien kanssa aamusta lenkille. Kävin tutustumassa vähän lisää samoihin huudeihin, mitkä löysin edellisenä päivänä. Aikaa vierähti 1.22 h ja kilometrejä tassuttelin 5.80 km.

Ringo jäi päiväksi kotiin kumppanini kanssa ja Iines tuli mukaan koulutukseen. Lauantaina suurin osa ajasta meni keskusteluun, joten koulutusaikaa ei jäänyt ihan hirveästi. Iineksen kanssa treenailtiin sheippaamista ja Iines oli tosi symppistuulella ja se tarjosi vaikka ja mitä juttuja. Me oikeastaan vaan hihteltiin parini kanssa Iineksen tarjouksille, se oli niin hauska. Tuli aika pitkä päivä kuitenkin autossa Iinekselle. Kotona koirat saivat olla pihalla ja jatkettiin vielä kotona treenailuja, että Ringokin sai tekemistä ja huomiota. Ringolle nämä päivät ovat erityisen raskaita, kun se joutuu olemaan erossa meistä, vaikka se ei yksin joudu olemaan, se selvästi ikävöi minua ja Iinestä.

Sunnuntai 8.1.

Laitoin kellon soimaan, että kerkeäisin tekemään pitkän aamulenkin. Aika pian herätyksen ja aamupalan jälkeen tajusin, etten voi kovin hyvin, palasin takasin nukkumaan. Nukuin tunnin lisää, jonka jälkeen raahauduin lenkille. Jaksoin tallustaa 2.76 km aikaan 0.51 min. Ringo oli todella energisellä tuulella, joten pyysin kumppaniani lenkittämään sen päivällä uudestaan ja tekemään vähän kohdetyöskentelyä. Me Iineksen kanssa lähdettiin urheasti koulutusviikonlopun toiselle päivälle. Kävimme läpi ärsykekontrollia, vähän latenssia, kestoa ja lelujen keräämistä koriin. Tälle päivälle oli sitten enemmän aikaa koirien koulutukselle. Iines oli aika väsyneen oloinen, en tiedä peilasiko se omaa oloani, joka oli ihan kammottava, vai oliko se vaan väsynyt.

Päivän päätteeksi sitten aloitin oksentamisen...

Yhteenveto viikosta:

Tämä oli sellainen viikko, että koirat (lähinnä Ringo) pysyvät järjissään. Enemmänkin toki jaksaisivat puuhata, mutta jotain muutakin on välillä pakko itse tehdä kuin vaan ulkoilla. Olisihan se ihanaa kun voisi vaan ulkoilla koirien kanssa 8 h päivässä. Kevääksi olen suunnitellut aloittavani yön yli -vaellukset. Vaeltaminen ja retkeily kiinnostaa ja haluaisin päästä toteuttamaan sitä mahdollisimman pian. Talvella emme Ringon kanssa tarkene vaeltaa.


Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, että kun sairastuin vatsautiin sunnuntaina ja oikeastaan vasta torstaina olen jaksanut ulkoiluttaa koirat kunnolla, miten näinkin lyhyessä ajassa tämä meidän pieni mäyräkoira on kehittänyt itsellensä lieviä "käytösongelmia". Suoraan sanottuna Ringo on ollut ihana kamala huligaani kun se ei ole neljään päivään (+ kevyt viikonloppu) päässyt kunnolla liikkumaan. Iines on sairastanut minun kanssa ennenkin, sillä ei energia nouse mitenkään "hattuun", tai ainakaan sitä ei näe sen käytöksestä.

Kuinka paljon teillä liikutaan? Muuttuvatko koiranne huligaaneiksi, jos yksikin pitkä lenkki jää välistä, vai nauttivatko löhöpäivistä?

Yhteiset pelisäännöt, koirien ohittaminen

"Moni mittaa ohitusten onnistumista sillä, että oma koira ei hauku ohitettavalle koirakolle."

Jos meillä koirakoilla olisi yhteiset pelisäännöt tuolla ulkona liikkuessa, ei meillä luultavasti olisi ollenkaan remmirähisijöitä. Jotta me ihmiset emme törmäilisi toisiimme, meillä on liikenteessä liikennesäännöt. Onnettomuuksia sattuu tietysti säännöistä huolimatta, sille ei voi mitään. Mitään elävää olentoa ei mikään sääntö tai koulutus pysty hallitsemaan 100 prosenttisesti. Mutta jos meillä ei olisi mitään sääntöjä, liikenne olisi täyttä kaaosta ja sekasortoa. Niinhän se koirien ohituskin monille koirakoille on. Se on varmasti yleisimpiä ongelmia mitä on. Moni mittaa ohitusten onnistumista sillä, että oma koira ei hauku ohitettavalle koirakolle.

Jos meillä kaikilla olisi samat säännöt olisi ohittaminen paljon helpompaa kaikille osapuolille. Monesti koirien rähinä johtuu pelosta, haukkuminen ja rähiseminen toimii karkottavana eleenä. Jotkut koirat ovat agressiivisia ja kiihkeitä. Oikein kiihkeät koirat kiihtyvät entisestään, jos niitä kielletään, niille huudetaan ja hihnasta kiskotaan. Jotkut koirat turhautuvat hihnassa, ne haluavat päästä tutustumaan, kenties leikkimään, mutta hihnassa se ei onnistu. Hihnassa ei myöskään koira voi paeta, mikä olisi monelle pelokkaalle koiralle täysin luonnollinen ratkaisu. Joillakin koirilla on toisista koirista huonoja kokemuksia ja minkä tahansa koiran pelkkä näkeminenkin aiheuttaa niissä pelkoagressiota.

Tuijottaminen on uhkaava ele. Moni koira aloittaa heti tuijotuksen, kun se saa näkökenttäänsä muita koiria. Ihmisen on myös helppo tunnistaa koirien uhkaava tuijotus, se tuijotus on hyvin intensiivinen. Pelkkä toisen koiran tuijotus saattaa laukaista monessa koirassa rähinän. Itse en ikinä tuijota vierasta koiraa silmiin. Suosittelen lukemaan Turid Rugaasin Rauhoittavat signaalit -kirjan. Rauhoittavien signaalien opettelu on hyväksi, kun kommunikoimme itse koiriemme kanssa, tai jos ja kun seuraamme koirien keskenäistä kommunikointia.

Koira nostaa hännän pystyyn, se on myös uhkaava ele ja sen eleen näkeekin jo hyvin kaukaa. Hännän nostaminen saattaa myös aiheuttaa toisessa koirassa rähinän. Yleensä tuijotus ja hännän nosto on niitä ensimmäisiä signaaleja, jonka jälkeen voi seurata vielä monia muitakin näkyvempiä signaaleja. Jos emme päästäisi koiriaemme edes siihen tuijotusmoodiin, voisimme estää kaikki muut seuraukset.

Hyvä kontakti on ohitushommassakin kaiken perusta. Jos koira tuijottaisikin meitä, sen sijaan että se tuijottaisi muita koiria, ohittaminen voisi ollakkin aika kivaa ja toimivaa. Ja ennen kaikkea koiralle palkitsevaa. Aina kun koiria tulee näköpiiriin, koiraa palkataan. Ihannetapauksessa koira alkaa toivomaan, että lenkillä vastaan tulisi muita koiria.

Jos meillä olisi myös sellainen sääntö, että toisilleen tuntemattomat koirat eivät ikinä tervehdi hihnassa toisiaan, vaan koirien tervehdyspaikat olisivat koirapuistoissa, voitaisiin monelta mielipahalta ja rähinältä säästyä. Varmasti moni on kohdannut ihmisiä, jotka laskevat lupaa kysymättä koiransa oman koiran luokse.

Oma ohistusten onnistumismittari on se, että koira tuijottaa minua. Miten sinä ohittelet muita koirakoita?